30.12.2009

Odotusta

1.1.2010
Yksi odotus on jo takanapäin eli vuoden vaihtumista ei tarvitse enää odottaa:
Hyvää alkanutta vuotta 2010 !

Menni on pyöristynyt pentujen odotuksen myötä siihen malliin, että tuleva äippä alkaa jo muistuttaa hyljettä ;-)

Masu röntgattiin eilen ja sieltä löytyi 3 pentua. Ultrauksessa näimme kaksi, mutta sen tarkoituksenahan ei ole kertoa pentujen määrää vaan todeta, onko narttu kantavana vai ei.
Toiveenamme olisi 1 uros ja 2 narttua, mutta kun Gizmo on isänä, niin siellä voi hyvinkin olla 3 urosta. Gizmollahan on vain yksi narttupuolinen jälkeläinen tähän mennessä, joten suuresti toivomme, että niitä tulisi nyt pari lisää.

Kymmenen on hyvä luku...
Nämä tulevat olemaan Gizmon viimeiset jälkeläiset eli Gizmo ei ole enää käytettävänä jalostukseen. Gizmoa ei silti kastroida, koska näyttelyissä käymme sen kanssa edelleen.
Tätä tulevaa pentuetta ennen Gizmolla on 7 jälkeläistä ja ne ovat kaikki meidän kasvatteja. Tämä määrä pentuja on ihan riittävä sillä ei ole tarpeen teettää paljon pentuja yhdellä uroksella etenkin kun Suomessa on tällä hetkellä useita hyviä podengouroksia.
Gizmon pojista kolme on saanut jo jälkikasvua, joten Gizmon suku jatkuu niidenkin myötä.

Nana pommimme kävi myös eläinlääkärissä eilen. Nanallahan on ikää jo reilut 13 vuotta. Sillä on ollut omituista aamuyön levottomuutta viime aikoina ja siksi se meni eläinlääkärin tutkittavaksi. Nanalla on ollut sydänlääkitys jo parin vuoden ajan ja kävi mielessä, josko sydän alkaa oireilla lääkityksestä huolimatta. Eläinlääkärin mukaan sydän on varsin huonossa kunnossa lääkityksestä huolimatta. Ihme sinänsä, että Nana on muuten varsin hyväkuntoinen ja virkeä.
Joudummekin tässä kevään aikana hyväksymään sen tosiasian, että Nanan on kesällä aika lähteä koirien taivaaseen. Se tulee olemaan meille erittäin vaikea hetki, koska Nana on meidän ensimmäinen oma koira ja sillä on erityinen paikka sydämessämme. Olemme saaneet kulkea yhdessä pitkän ja hyvän elämäntaipaleen. On kuitenkin osattava luopua silloin kun sen aika on niin vaikeaa ja surullista kuin se tulee olemaankin...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti