KESÄKUULUMISIA

Kävimme 7.6. Ninon kanssa ryhmänäyttelyssä Pielavedellä, jossa podengot arvosteli Matti Tuominen. Juurikin tuomari oli syynä siihen, että Ninon tuonne ilmoitin, koska sen lisäksi, että arvostan häntä tuomarina, hän olisi ollut tuolla tuomarina myös 5 ryhmälle ja veteraaneille.

Kovastihan Matti Ninosta tykkäsi ja tuloksena ROP ja ROP veteraani kera hienon arvostelun:
10 vuotias, erinomaista tyyppiä oleva hyvin liikkuva veteraani, hyvä luusto, hyvä pää ja ilme, erinomainen runko ja karvapeite, hyvät kulmaukset ja tehokas liikunta, riittävä kaula, hyvä hännänasento, esiintyy ja esitetään hyvin

Rotukehä oli jo aamupäivällä, joten sitten oli useita tunteja aikaa odottaa ryhmäkehiä. Noin tuntia ennen ryhmäkehien alkamista lähdin asuntoautoltamme käymään katsomassa, millä mallilla kehät on. Sinne kävellessäni alkoi nenästäni vuotaa verta ihan julmetusti. Menin takaisin autolle, mutta en saanut siellä verenvuotoa lakkaamaan. 
Näyttelypaikalle tuli vähän aiemmin ambulanssi hoitamaan jotain potilasta. Menin kysymään ambulanssiväeltä, josko heiltä löytyisi apua verenvuotoon. Laittoivat jonkun tupon sieraimeen, mutta verta vuosi siitä huolimatta edelleen, joten parempaa apua oli saatava. He päättivät ottaa minut ambulanssin kyytiin toisen potilaansa lisäksi ja toinen ambulanssi tulisi vastaan ja siirtyisin siihen koska tämä jatkoi matkaa Kuopioon KYS:iin ja minut vietäisiin Siilinjärvelle päivystykseen. Eero ajoi omalla autollamme ambulanssin perässä, koska olihan minun päästävä sieltä poiskin. Siilinjärvellä laittoivat sieraimeen kunnon tamponaation ja päästiin lähtemään kotimatkalle joka piteni tämän johdosta yli 100km.

Näin ollen ryhmäkehät jäivät suureksi pettymyksekseni meiltä väliin ja totesinkin, että en anna nenälleni tätä koskaan anteeksi. Luulen nimittäin ettei tämä tilanne, että Matti Tuominen olisi rotu-, ryhmä- ja BIS veteraani tuomarina samassa näyttelyssä enää Ninon kohdalla toteudu.

Heinäkuun puolivälissä oli Helsingissä vinttikoirien päänäyttely ja portugalinpodengojen erikoisnäyttely, joihin molempiin osallistui kasvattini Usma (Irezumi Uma Ûnica Sereia). Usmallakin on jo ikää sen verran, että pääsi veteraaniluokkaan.
Lauantain näyttelyyn osallistui 13 pientä karkeakarvaista podengoa ja Usma saavutti siellä upean tuloksen: PN2, vet serti, ROP veteraani, BIS-4 veteraani. Tässä arvostelu tuomarilta Hanna Wozna-Gil:
Aging with dignity. Not showing her age at all. Presented in excellent condition. Beautiful feminine head, strong topline. Chest deep, with nicely rounded ribs. Very good angulations. Harsh coat. Still fresh on the move. Showing lots of energy, congratulations for keeping her in such good shape! It was a pleasure to put my hands on her.

Sunnuntaina kehässä oli peräti 25 pientä kk podengoa ja sielläkin Usmalle hieno tulos: PN2, vet serti, ROP veteraani, BIS-3 veteraani. Arvostelu rodun kotimaiselta tuomarilta Luis Gorjao-Henriques:
In nice condition for the age. Nice type. Typical head with good eyes, ears and expression. Body of good size and proportions, with good chest, topline and angulations. Nice tail. Could have better hands. Very nice coat texture both in the body and head. Moves well with good tail carriage. Nice temperament.

Sunnuntaina Usman esitti ystäväni Mimori Fellman-Närhi, koska omistaja Outi Piisi oli jäävi esittämään.

Alla kuvia Usmasta ja Outista lauantain näyttelyssä.

Nyt Usma lähtee tavoittelemaan vielä sitä kolmatta veteraanisertiä, niin sitten saisi veteraani muotovalion arvon. Eiköhän se aika helpolla tule, kun Usma on hieno podengo ja upeassa kunnossakin.