Misnan muistolle 7.5.2026

 

’Misna’ Renata da Terra dos Moinhos  31.5.2014 – 7.5.2026

Misnan toi Portugalista Suomeen ystäväni Mimori, joka etsi sitten Misnalle sijoituskotia. Misnan pentukuvat hurmasivat meidät ja niinpä tarjouduimme ottamaan Misnan meille yhteisomistajuuteen Mimorin kanssa.

Misnan oli tarkoitus tehdä pennut sekä minun että Mimorin kennelnimelle. Sovimme, että minä teetän pennut ensin ja pentue, kolme narttua syntyi heinäkuussa 2018. Sitten tuli korona-aika eikä päästy matkustelemaan ja Mimorin suunnittelema pennutus peruuntui. Muutama vuosi sen jälkeen Misnalta löytyi sydämestä sivuääni, joka paljastui sydänultrauksessa läppäviaksi (endokardoosi). Tästä johtuen tuo meidän pentue jäi Misnan ainoaksi.

Misnalle aloitettiin sydänlääkitys 2025 syksyllä, jolloin uusinta ultrauksessa näkyi, että sydän on laajentunut ja keuhkoihin kertyy nestettä. Lääkitys auttoi aina viime viikkoon asti, jolloin oireet pahentuivat ja hengitysvaikeudet alkoivat. Muutaman päivän sisällä tilanne meni siihen, että Misna selvästi kärsi ja niinpä katsoimme parhaaksi, että Misna ja Saura lähtevät yhtä matkaa.

Misna oli reipas ja eloisa podengo, joka rakasti Eeron sukkien varastamista ja kuljettamista. Kulki ne suussaan ylpeästi ympäriinsä ja ellei sukkia ollut tarjolla, kävi myös Ikean rottalelu samaan hommaan.

Misnan tytöt ovat perineet emänsä reippaan luonteen ja pitkälti myös ulkonäön ja niillä on Misnan turkin kaltainen runsas ja karkea karva. Tytöistä kaksi asuu länsi-Suomessa ja yksi täällä Oulussa. Olemme nähneet tyttöjä tässä vuosien varrella.

Rakkautta on luopua kun on sen aika.
Se on vaikea, tuhansien kyynelien taistelu.
Mielettömän ikävän täyttämä hetki päästää toinen ikiuneen.
Se on se hetki, kun ystävä siirtyy edestäsi sydämeesi.
Suru helpottaa kun on sen aika.

Saura nukkui ikinuneen 7.5.2026

 

Saura (Irezumi Vinho Verde) 10.1.2010 – 7.5.2026

Tähän päättyi paljon hyvää ja kaunista… Saura sai elää hyvän ja pitkän elämän.
Surumme on nyt suunnaton.

Saura oli oma kasvattini ja elimme yhdessä rinta rinnan yli 16 vuotta. Saura syntyi tammikuun pakkasten keskelle vuonna 2010 ja oli pentueensa suurin syntyessään. Pentueessa oli Sauran lisäksi narttu (Wicca) ja uros (Camo), jotka molemmat ovat myös jo koirien taivaassa.

Sauran isä oli Faidros Honesto ”Gizmo”, joka on varmaan edelleenkin Suomen menestynein pieni karkeakarvainen podengo sekä näyttelyissä että maastojuoksussa. Emä oli USA:n tuonti Borboletta. Molempien vanhempien piirteet ja ominaisuudet näkyivät Saurassa ja myös Sauran jälkeläisissä.

Saura menestyi näyttelyissä upeasti saavuttaen 6 muotovalion arvoa ja 5 voittaja titteliä. Itselleni merkityksellisin Sauran näyttelysaavutus tuli sen ollessa vain 1,5 vuoden ikäinen ja se tapahtui Siikajoen ryhmänäyttelyssä, jossa Saura oli lopulta BIS-1 eli näyttelyn kaunein. Siellä rodun ja 5-ryhmän arvosteli Rainer Vuorinen ja BIS koiran valitsi Paavo Mattila. Molemmat kovasti arvostamiani tuomareita.

Upean ruumiin rakenteensa lisäksi Sauralla oli aivan mahtava luonne. Sauran kanssa oli helppo mennä minne vain ja se oli avoin kaikelle ja kaikille.

Sauralta saimme maailmaan 11 pentua kolmen eri sulhon kanssa. Saura olikin kasvatustyöni tärkein osanen. Sauran jälkeläisiä on meillä kotona vielä Rhonda 13,5v, Erna 11,5v ja Nino 9v. Valitettavasti moni Sauran jälkeläisistä on siirtynyt koirien taivaaseen jo ennen Sauraa ja vanhimmatkin ovat jo 9-vuotiaita. Meillä asustavien lisäksi myös Ernan veli Rooroo ja Ninon sisko Isla ovat vielä omistajiensa ilona.

Saura oli 15 vuotiaaksi asti erittäin terve. Sitten häneltä repesi eturistiside takajalasta. Leikkaus olisi ollut liian rankka noin iäkkäälle ja päädyimmekin konservatiiviseen hoitoon eli lepoon. Sen tuoma liikkumattomuus oli liikaa ja Sauran lihaskunto heikkeni. Ilmeisesti sillä oli myös kasvain mahassa tai kohdussa, koska sen maha kasvoi suureksi viimeisen elinviikon aikana.

Saura lähti viimeiselle matkalle yhdessä Misnan kanssa. Misnan sydänvika (endokardoosi) oli edennyt lääkityksestä huolimatta siihen pisteeseen, että sydämen laajentumisen ja keuhkoihin kertyneen nesteen takia Misnan oli vaikea hengittää.

Saura ja Misna nukkuivat nätisti ikiuneen klinikalla, josta veimme heidät suoraan tuhkaamoon yhdessä tuhkattavaksi. Tulevat sitten yhteisessä uurnassa takaisin kotiin.

Sauran poismeno tulee olemaan vaikeaa Ernalle, joka on elänyt koko elämänsä (11v) tiiviisti yhdessä emänsä kanssa. Kotonamme on Ernan lisäksi vielä Sauran jälkeläiset Rhonda ja Nino.

Vähitellen hiipui silmistäsi loisto.
Toivonikin taipui – yhteinen vaisto.
Annoin ikiuneen sun vaipua.
Nyt olet vain muisto, sydämessäni ikuinen pisto.

Misnan ja Sauran viimeiset hetket kotona ennen klinikalle lähtöä

Päivitystä pitkästä aikaa

Ajattelin pitkästä aikaa kirjoitella tänne omia ja kasvattieni kuulumisia.
Kotisivut olen jo lakkauttanut, mutta tämä blogini näkyy vielä toimivan.

Kennel Irezumin osalta podengojen kasvatustyö päättyi 2018 jolloin viimeinen pentueeni syntyi 3. heinäkuuta. Pentueen emä on Misna (Renata da Terra dos Moinhos, tuotu Portugalista) ja isä Marella Lago.
Pentue koostuu kolmesta narttukoirasta, jotka asuvat eri puolilla Suomea. Nelma asuu täällä Oulussa, Nikki asui pentuna Turussa, nykyinen kotipaikkakunta on Uusikaupunki ja Nasu asustelee Liedossa. Nasun koirakaverina asuu kasvattini Usma 8v.

Pentueen emä Misna ehti tekemään vain tuon yhden pentueen, kun korona aika sotki pentusuunnitelmat Misnan toisen omistajan Mimorin osalta. Misnalla todettiin jokunen aika sitten endokardoosi eli sydämen läppä on rappeutunut eikä toimi enää kunnolla. Pitkään päästiin ilman lääkkeitä, mutta viime kesä helteineen pahensi tilannetta ja Misnalle otettiinkin elokuussa käyttöön sydänlääke, nesteenpoisto ja verenpainelääke. Tuon jälkeen sairaus on valitettavasti edennyt pahempaan suuntaan ja pahoin pelkään, että luopumisen aika koittaa vielä ennen kesää. Mutta siihen saakka Misna saa elää ja touhuta entiseen tapaansa.

Misna

Koska nämä viimeisimmät kasvattinikin ovat jo reilut 7 vuotiaita, on luonnollista, että suurin osa kasvateistani on jo siirtynyt koirien taivaaseen. Irezumi podengojahan on rekisteröity 29 kpl.
Viimeisimpänä sinne 2.2.2026 lähti Duke (Irezumi Viking Gunnolf) reilun 11 vuoden ikäisenä.
Viime vuoden syyskuussa puolestaan Inka (Irezumi Viagem por mar) joutui päättämään maallisen taipaleensa vain muutamaa päivää ennen 17-vuotis syntymäpäiväänsä.

Onneksi podengot ovat yleensä varsin pitkäikäisiä ja saamme siten pitää heidät rinnallamme ison osan elämäämme.
Omista edesmenneistä koiristani Jarra eli pisimpään (14,5 vuotiaaksi). Tällä hetkellä kotonamme oleva Saura täytti 16 vuotta tammikuussa 2026. Saura elää rauhallista vanhuskoiran elämää ja viettää suurimman osan ajastaan 11 vuotiaan Erna tyttärensä kanssa. Erna auttaakin Sauraa monin tavoin kun Sauran omat aistit ja terveys ovat jo heikentyneet. Olenkin tuumannut, että kun Saura auttoi Ernaa Ernan elämän alkutaipaleella, niin Erna puolestaan auttaa Saura emäänsä sen lopputaipaleella. Ovat siis eläneet ja olleet aina yhdessä.

Saura

Seuraavien kasvattieni tiedän edelleen olevan elossa:
"Nasu" Irezumi Desejado Heldade, synt. 3.7.2018
"Nelma" Irezumi Desejado Menina, synt. 3.7.2018
"Nikki" Irezumi Desejado Senhorita, synt. 3.7.2018
"Usma" Irezumi Uma Ùnica Sereia, synt. 19.11.2017
"Nino" Irezumi A Geada do Inverno, synt. 27.11.2016
"Isla" Irezumi Espirito de Inverno, synt. 27.11.2016
"Erna" Irezumi Valkyrie Gunnhild, synt. 24.9.2014
"Rooroo" Irezumi Viking Gunnbjörn, synt. 24.9.2014
"Rhonda" Irezumi Beleza do Norte, synt. 26.7.2012
"Saura" Irezumi Vinho Verde, synt. 10.1.2010

Misnan, Sauran ja Ernan lisäksi meillä kotona on Rhonda 14v ja Nino 9v.
Rhonda on meidän 'pikkuinen äkäinen akka', joka ei tule toimeen muiden narttujemme kanssa mutta on Ninon kanssa hyvä kaveri. Rhonda on 'papan tyttö' sillä Rhonda ehti elämään hetken aikaa yhdessä Gizmo-papan kanssa. Gizmo oli siis Sauran isä ja Saura puolestaan on Rhondan emä. Gizmon kuolemasta tuli syyskuussa kuluneeksi jo 13 vuotta ja Jarrahan lähti vain 2 kk Gizmon jälkeen. Sen jälkeen emme olekaan joutuneetkaan luopumaan yhdestäkään aikuisesta koirasta. Pari pentua on menehtynyt synnytykseen ja yksi pentu jouduttiin laittamaan ikiuneen 6 viikon ikäisenä.

Elämäni podengojen parissa on jatkunut jo 25 vuotta ja vielä ainakin muutama vuosi niiden kanssa on edessä. Olen saanut kokea hienoja hetkiä pentujen syntyessä, kasvaessa ja kehittyessä ja niiden pärjätessä näyttelyissä. Olen onnistunut saamaan pennuille hyvät kodit ja omistajat, joista useista on tullut minulle myös pitkäaikaisia ystäviä. He ovat jakaneet kanssani koiriensa kuulumisia ja lähettäneet kuvia ja ne ovat aina ilahduttaneet minua. Siitä suuri kiitos teille kasvattieni omistajat.

Talvisin terkuin Tuija