30.12.2009

Odotusta

1.1.2010
Yksi odotus on jo takanapäin eli vuoden vaihtumista ei tarvitse enää odottaa:
Hyvää alkanutta vuotta 2010 !

Menni on pyöristynyt pentujen odotuksen myötä siihen malliin, että tuleva äippä alkaa jo muistuttaa hyljettä ;-)

Masu röntgattiin eilen ja sieltä löytyi 3 pentua. Ultrauksessa näimme kaksi, mutta sen tarkoituksenahan ei ole kertoa pentujen määrää vaan todeta, onko narttu kantavana vai ei.
Toiveenamme olisi 1 uros ja 2 narttua, mutta kun Gizmo on isänä, niin siellä voi hyvinkin olla 3 urosta. Gizmollahan on vain yksi narttupuolinen jälkeläinen tähän mennessä, joten suuresti toivomme, että niitä tulisi nyt pari lisää.

Kymmenen on hyvä luku...
Nämä tulevat olemaan Gizmon viimeiset jälkeläiset eli Gizmo ei ole enää käytettävänä jalostukseen. Gizmoa ei silti kastroida, koska näyttelyissä käymme sen kanssa edelleen.
Tätä tulevaa pentuetta ennen Gizmolla on 7 jälkeläistä ja ne ovat kaikki meidän kasvatteja. Tämä määrä pentuja on ihan riittävä sillä ei ole tarpeen teettää paljon pentuja yhdellä uroksella etenkin kun Suomessa on tällä hetkellä useita hyviä podengouroksia.
Gizmon pojista kolme on saanut jo jälkikasvua, joten Gizmon suku jatkuu niidenkin myötä.

Nana pommimme kävi myös eläinlääkärissä eilen. Nanallahan on ikää jo reilut 13 vuotta. Sillä on ollut omituista aamuyön levottomuutta viime aikoina ja siksi se meni eläinlääkärin tutkittavaksi. Nanalla on ollut sydänlääkitys jo parin vuoden ajan ja kävi mielessä, josko sydän alkaa oireilla lääkityksestä huolimatta. Eläinlääkärin mukaan sydän on varsin huonossa kunnossa lääkityksestä huolimatta. Ihme sinänsä, että Nana on muuten varsin hyväkuntoinen ja virkeä.
Joudummekin tässä kevään aikana hyväksymään sen tosiasian, että Nanan on kesällä aika lähteä koirien taivaaseen. Se tulee olemaan meille erittäin vaikea hetki, koska Nana on meidän ensimmäinen oma koira ja sillä on erityinen paikka sydämessämme. Olemme saaneet kulkea yhdessä pitkän ja hyvän elämäntaipaleen. On kuitenkin osattava luopua silloin kun sen aika on niin vaikeaa ja surullista kuin se tulee olemaankin...

15.12.2009

Helsingin voittaja -näyttelyt

Viime viikonloppu vierähti Helsingin voittaja näyttelyissä. Matkasin sinne perjantaina Tiuhtin ja Gizmon kanssa Iisalmesta Soinisen Katin ja Kaapo-ibizan kyydissä Peten tullessa Helsinkiin Tampereen suunnalta, jossa hän oli kurssilla viime viikon ajan.
Lauantaina oli Suomen Vuoden voittaja 2009 näyttely, johon oli ilmoittautunut 24 pientä kark.karvaista podengoa. Muutama jäi pois viime hetken tuomarimuutoksen takia ja lopulta kehässä käväisi 8 urosta ja 10 narttua.
Tuomariksi vaihtui näyttelyä edeltävällä viikolla podengot elokuussa open show:ssakin arvostellut sympaattinen Gabriela Veiga Portugalista. Myös alkuperäinen tuomari olisi ollut portugalilainen.

Mielenkiintoiseksi näyttelyn teki molempina päivinä mukana ollut Portugalista jalostuslainassa Suomessa oleva huippu-uros Umbigo de Viamonte, joka kilpaili valioluokassa. Etukäteen tietysti arvelimme Umbigon olevan selvä voittaja, kun on Portugalissakin niittänyt voittoja ja mainetta.
Toki Umbigo valioluokan urokset voittikin, mutta sitten PU-kisassa tulikin jymy-yllätys, kun Gabriela laittoi voittajaksi junioriluokan voittaneen brittituontiuros Harryn ja toiseksi Suomessa syntyneen nuorten luokassa kilpailleen Ässän ja Umbigo joutui tyytymään kolmanteen sijaan. Neljäs olikin sitten kasvattimme Oliver, joka oli tullut valioluokassa toiseksi. Gizmo sai myös erin sijoittuen valioluokassa Oliverin jälkeen kolmanneksi, mutta PU-kisassa Gizmoa ei sijoitettu.

Sitten kehään menivät junnunartut (4 kpl). Tiuhti oli vuorossa niistä ensimmäisenä. Minä esitin mörkökaudesta kärsivän Tiuhtin, jota iso näyttely jänskätti ja esiintyminen oli varsin levotonta. Onneksi Gabriela ymmärsi neitokaisen käytöksen syyn ja palkitsi Tiuhtin silti erinomaisella. Myös kaksi muuta junnunarttua sai erinomaisen, yksi erittäin hyvän. Kilpailuluokan voitosta kilpaili kaksi saman kennelin koiraa, Tiuhti ja Hipsu. Voitto Tiuhtille tuli lopulta 'rinnan mitalla' eli paremmin kehittyneellä eturinnalla. Tämä tiesi Tiuhtille myös Juniorivoittaja -09 titteliä ;-)
Paras narttu kisassa oli mukana peräti 9 koiraa. Voitto meni valioluokassa kisanneelle Yoyolle, toiseksi tuli myös valioluokan koira ja kolmanneksi yllättäen Tiuhti, joka sai täten elämänsä ensimmäisen sertinkin.

Pete ei ollut podengokehää enää PN-kisan osalta seuraamassa, kun hänen piti rientää yläkertaan esittämään Kaapo-ibizaa. Kylläpä oli Petellekin mieluinen yllätys kuulla Tiuhtin sijoittuneen PN-kisassa ja saaneen sertinkin.
Ja eipä muuten mennyt hassummin Kaapo-ibizallakaan, joka korjasi Peten esittämänä koko potin: juniorivoittaja, vuoden voittaja + ROP. Niinpä me jouduimme jäämään näyttelypaikalle iltaan asti, kun Pete esitti Kaapon ryhmäkilpailussakin.

Illalla lähdimme sitten vähän rentoutumaan ja ennen kaikkea syömään sekä purkamaan tietysti päivän tapahtumia porukalla. Kiitokset seurasta Mimori, Suski ja Tiina.

Sunnuntaina heräsimme varhain ja olimme näyttelypaikalla jo reilu tunti ennen arvostelujen alkamista. Kokeilimme, mitä mieltä Tiuhti on näyttelypaikasta toisena päivänä ja valitettavasti neitokaista jänskätti hieman edelleen, mutta Peten kanssa liikkui sentään joten kuten. Niinpä päädyimme vaihtamaan esittäjää Tiuhtin osalta.
Sunnuntain tuomari tuli Norjasta, herrasmies nimeltään Espen Engh. Hän kasvattaa greyhoundeja ja vaikutti olevan liiketuomari. No sehän sopi meille tai siis Gizmolle oikein hyvin...

Mutta ettei elämä olisi liian helppoa ja yksinkertaista, pitää siihen saada jotenkin lisää vipinää ja sitä toi tällä kertaa Tiuhti, jonka masu oli mennyt näyttelyjännityksestä sekaisin ja tyttönen vetäisi häkissa kunnon ruikulikakat suoraan Gizmon kylkeen :-(
Pete lähti kiikuttamaan Gizmon lavuaarille pestäväksi tilanteessa, jossa omaan arvosteluvuoroon oli aikaa vain n. 10 min. Ja eihän meillä tietenkään ollut edes pyyhettä mukana. Onneksi viereemme häkkialueelle majoittuneet ruotsalaiset chihuahua ihmiset huomasivat hätämme ja antoivat ystävällisesti meille oman pyyhkeensä, jolla Pete sai kuivattua Gizmon turkin. Loppu hyvin, kaikki hyvin ja eikun kehään vaan.

Norjalainen tuomari oli erittäin ankara eikä tykännyt etenkään pienistä karkeista podengoista. Uroksia kävi kehässä 5 kpl tuloksilla H tai EH ennen kuin ensimmäinen erinomainen jaettiin. Meidän onneksemme se tuli Gizmolle ;-) Gizmon jälkeen kehässä oli Oliver, joka myös sai erinomaisen. Mutta siihenpä erit sitten urosten osalta loppuivatkin ja Portugalin huippu-uroksenkin oli tyytyminen eh:ään.
PU-kisaan osallistui siten vain Gizmo ja Oliver. Ja koskapa Oliver ei valitettavasti ole perinyt iskänsä upeaa etuosaa vaan on saanut sen äipältään, oli Oliverin tyydyttävä toiseen sijaan voiton mennessä Gizmolle. Gizmolle siten Pohjoismaiden Voittaja -09 titteli.

Nartuissa meno oli yhtä rankkaa kuin uroksissakin ja aina valioluokkaan asti piti mennä sielläkin ennen kuin ensimmäinen eri jaettiin. Tiuhtistakaan tämä tuomari ei tykännyt lainkaan ja antoi sille monen muun nartun tapaan H:n.
Lopulta vain yksi valioluokan narttu ja veteraaninarttu saivat erin. Voiton niistä vei valioluokan narttu, joka tuli Gizmoa 'vastaan' ROP-kisassa. Itse asiassa ROP -kisassa oli samat koirat kuin muutama viikko aikaisemmin Jyväskylän näyttelyssä. Siellä voiton vei narttu, mutta nyt kävi toisinpäin: Gizmo ROP.

Gizmo ja Pete kävivät myös ryhmäkehässä, jonka jälkeen pääsimme lähtemään kotimatkalle. Kotona olimme seuraavana yönä yhden maissa.

Suuret kiitokset Peten äidille koiriemme hoitamisesta reissumme ajan.

Onnittelut Mimorille ja Suskille Harryn ja keskareiden voitoista.

Nyt me kasvatellaan Mennin masua, joka onkin pulskistunut jo ihan kivasti. Pentuset toivottavasti saadaan maailmaan ennen Kajaanin tamminäyttelyä, jonne olemme ilmoittaneet 3 koiraa. Sen jälkeen jätämmekin näyttelykehät joksikin aikaa ja keskitymme pentujen hoitamiseen.

Oikein mukavaa joulun aikaa kaikille blogissamme vieraileville ;-)

24.11.2009

Jyväskylän 'koitos'

Viime sunnuntaina käväisimme Jyväskylän kv näyttelyssä kera kolmen koiruuden (Gizmo, Rico, Tiuhti). Näyttelyyn oli ilmoittautunut 23 pieni kk podengoa, joista 14 oli uroksia ja 9 narttua. Kasvateistamme oli Ricon lisäksi mukana Vilpertti, Manu ja Oliver ja olinkin sitä silmällä pitäen ilmoittanut myös kasvattajaluokan.

Podengot arvosteli varsin persoonallisella tyylillä portugalilainen herra Fernando Madeira Rodriques. Junioriurokset (3 kpl) hän sai arvosteltua varsin nopsaan jakaen niille h:ta ja eh:ta. Sen jälkeen hän alkoi mittaamaan koiria ja käyttämään runsaasti aikaa jokaisen arvosteluun ja onnistui siten käyttämään kaksi tuntia aikaa pelkkien pienten karkeiden podengojen arvosteluun.

Tämä tuomari oli selvästi 'virhetuomari' eli etsi koirasta nimenomaan virheitä ja mainitsi niistä esittäjälle sekä kirjautti arvosteluun. Jokaisessa koirassahan on virheitä, mutta tapa, jolla hän toi ne esille oli suorastaan nöyryyttävä. Oli kyllä ensimmäinen kerta oman reilun 10 vuotisen näyttelyurani aikana, kun kuuntelen tuomarin kommentteja naama punaisena :-(
Yksityiskohtiin menemättä voin vain todeta etten todellakaan ollut kyseisen tuomarin kommenteista samaa mieltä.
Mutta summa summarum, Ricolle tulos eh samoin Manulle. Gizmo, Vilpertti ja Oliver saivat erin. Gizmo voitti urokset, Oliver oli neljäs. Saimme siten kasvattajaluokan 'kokoon'.

Junioriluokan nartuista (3 kpl) ekana arvosteltiin Tiuhti, jolle tuomari antoi erin. Toinen narttu sai eh:n ja kolmas h:n. Kilpailuluokkaan ei h:n saanut koira päässyt ja järjestyksen piti olla 1. Tiuhti, 2. eh:n saanut koira, koska eh (erittäin hyvä) ei voi koskaan mennä erin (erinomainen) edelle. Tuomari kuitenkin päätti toisin eli halusi laittaa eh:n saaneen koiran ykköseksi. Tämä oli mahdollista vain siten, että hän antaa sille eri:n tai Tiuhtille eh:n. Hän päätyi antamaan molemmille erin ja niinpä Tiuhtille tulos eri-2, pn4.
Tällainen laatuarvostelun muuttaminen on todella harvinaista enkä minä eikä kehäsihteerituttavani eikä itse asiassa Jyväskylän näyttelyn näyttelyohjaajakaan ollut moiseen ennen törmännyt. Tällainen toiminta antaa aina negatiivisen kuvan tuomarista.

Tiuhtin kehäkäyttäytymisessä ja esiintymisessä oli tapahtunut huima parannus sitten päänäyttelyn ja open show:n ;-)

ROP-valinnassa Gizmolle tuli kilpakumppaniksi valioluokan narttu, joka veikin sitten pidemmän korren ja Gizmolle näyttelyhistoriansa toinen VSP tulos.



Kasvattajaluokkia oli ilmoitettu 3 kpl ja niistä kaksi esitettiin. Jälleen ajattelimme ettei tuomari meidän kasvateistamme piittaa ja otimmekin esittämisen huumorilla ajatuksena, että pääsemmepähän lähtemään nopeammin kotiin, kun ryhmämme jää kakkoseksi. Mutta toisin kävi, voitto tuli kera kunniapalkinnon.
Koirat alkoivat olla tuossa vaiheessa päivää sen verran väsyneitä puhumattakaan niiden omistajista/esittäjistä, että päädyimme lähtemään saman tien kotiin emmekä jääneet ryhmäkehään.

Tälle vuodelle on enää kaksi näyttelyä jäljellä ja ne ovat voittaja -näyttelyt Helsingin messukeskuksessa 12.-13.12. Sinne suuntaamme Gizmon ja Tiuhtin kanssa.
Kovin pitkää taukoa ei kuitenkaan ole niiden jälkeen tiedossa vaan heti loppiaisen jälkeisenä viikonloppuna suuntaamme Kajaanin tamminäyttelyyn. Sen osalta kuvioita 'toivottavasti' mutkistaa Mennin pennutus, joka sattuu juuri samaan ajankohtaan.
Kovasti toivomme ja odotamme Menniltä pentusia. Voittaja -näyttelyitä edeltävällä viikolla käymme kurkkaamassa Mennin masuun ultralla, siihen asti joudumme me ja pentuja odottavat olemaan jännityksessä.

1.10.2009

Synttäreitä ym.

Syksy on meidän koirakatraan synttärien aikaa. Kummallinen sattuma onkin, että kaikki kotona asustavat koiramme ovat syntyneet loppuvuodesta (kesä-marraskuussa).
Rico täytti 3 vuotta 13.6. Jarra vietti juhannuksena 10-vuotis synttäreitään. Seuraavana olivat vuorossa Menni, jolle 4 vuotta plakkariin 15.9. ja Nana-pommille tuli 13 vuotta täyteen seuraavana päivänä eli 16.9.
Huomenna Gizmo viettää 6-vuotis synttäreitä huomenna (2.10.) ja Netille tulee 7 vuotta täyteen 5.11.

Mutta palataanpa ajassa hieman taaksepäin elikäs lauantaihin 12.9. Silloin pidettiin Kalakukkomaastot –juoksukisa Nilsiässä. Me olimme ilmoittaneet sinne Ricon ja Kasperin, mutta Rico joutui hännän talirauhasen tulehduksen vuoksi antibioottikuurille juuri kisan alla ja eikä voinut kilpailla.
Mimori toi Kasperin Espoosta kisaamaan Savoon ja kisaamassa oli myös Mimorin lk keskari Jarco.
Pienten podengojen alkuerässä pareiksi joutuivat Kasper ja kasvattimme Manu. Rata oli erittäin haastava, koska se oli mäkisellä pellolla. Kasper lähti matkaan kuin tykin suusta ja Manu seurasi perässä. Jokin kuitenkin Manun menossa tökki ja se jäi jo alkumatkasta seisoskelemaan keskelle peltoa ja jatkoi matkaansa vasta, kun Kasper tuli vieheen perässä kierrettyään alarinteen yksin. Manulle ei tietysti moisesta juoksusta pisteitä juurikaan herunut, mutta Kasper sai hyvät pisteet ja pääsi ainoana pienistä podengoista finaaliin.
Finaalissa Kasper teki yhtä hyvän juoksun kuin alkuerässäkin ja kun yhteispisteet oli jälleen kerran yli 500 eli reilusti yli SA-rajan (400 p), sain käydä Kasperin kanssa pokkaamassa kisan voiton ja sertin, joka oli Kasperille viides ja siten se sai myös KVA-m tittelin.
Kasper saavutti KVA-m tittelin upealla tavalla: 5 kisaa, 5 voittoa, 5 sertiä ja joka kisassa yli 500 pistettä. Siihen ei moni koira pysty ;-)
Myös Mimorin Jarcosta tuli KVA-m samaisessa kisassa, joten Mimori saikin tehdä kotimatkaa kahden uunituoreen valiokoiran kanssa.

Viime sunnuntaina (27.9.) Kasper oli juoksemassa Helsingin kennelpiirin maastomestaruuskisassa ja vaikka ensikertalainen Sentti pisti alkuerässä Kasperille kovasti kampoihin ja johti pisteissä, pystyi Kasper kuitenkin petraamaan juoksuaan finaaliin ja voitti kennelpiirin mestaruuden toistamiseen. Nyt onkin Kasperin hyvä jäädä tauolle kisaamisesta.

Me tehtiin viime lauantaina päivän reissu Tampereelle, jossa pidettiin podengoyhdistyksen kasvattajapäivä. Osallistujia oli ihan kivasti, luennoitsijat olivat asiallisia ja keskusteluakin syntyi. Mitään suurempia päätöksiä siellä ei tehty vaan kasvatushommia saa itse kukin jatkaa entiseen tapaansa.
Minä lopetin pienten karkeiden jalostusneuvojana työskentelyn tuohon kokoukseen. Olen ollut jo muutaman vuoden ’lisäajalla’ ja nyt mielestäni tuo lisäaika oli kulutettu loppuun. Tästä eteenpäin saan sitten olla pelkkä rivijäsen enkä osallistu enää aktiivisesti yhdistyksen toimintaan.

Mainittakoon vielä, että käväisimme pari viikkoa sitten lähipaikkakunnalla mätsärissä. Mukana olivat Tiuhti ja Gizmo. Gizmo siksi, että kun se on rauhallisin (ei hauku) meidän koirista noissa näyttelytouhuissa, niin oli antamassa hyvää esimerkkiä Tiuhtille.
Pentujen tuomari oli ihan p*stä, ei nimittäin tiennyt mätsärin ideasta mitään ja rapsutti vain pentua vähän leuan alta ja jutteli mukavia. Siinä kaikki... Tiuhtille sininen nauha, pääsi 8 parhaan joukkoon sinisten pennuissa, mutta jäi lopulta ilman sijoitusta vaikka esiintyi tällä kertaa varsin hyvin.
Gizmo kävi pienten aikuisten koirien kehässä varsin hyvällä menestyksellä: punainen nauha, punaisten voitto ja lopulta BIS-2. Näyttelyn kaunein koira oli nuoren tytön upeasti esittämä valkoinen ruotsinhirvikoira.

Nyt me ollaan tauolla näyttelykuvioista aina Jyväskylän kv-näyttelyyn asti, jonne mennään kolmen koiran kanssa ja saadaanpa sinne kokoon kasvattajaluokkakin.

Mukavaa loppusyksyä !

6.9.2009

Loppukesän riennot

Olemme olleet heinäkuun puolivälistä lähtien joka viikonloppu jossain koiratapahtumassa. Jos ei omien koirien kanssa, niin sitten talkootyössä (Iisalmi KV-näyttely, Sa-Ta:n agilitykisat). Onhan se aika rankkaa olla menossa joka viikonloppu, mutta onneksi osa tapahtumista on ollut tässä ihan omilla nurkilla eikä ole tarvinnut sen kauemmas mennä.

Kaikki kesän näyttelyt menivät koiriemme osalta hyvin eikä mikään näyttely jäänyt kaivamaan hampaankoloon. Gizmon RYP-3 ja Jarran BIS-4 veteraani voitot ovat tietysti tältä kesältä ne mieleenpainuvimmat.
Myös kasvattiemme osalta etenkin elokuun näyttelyt olivat menestyksekkäitä:
Manu (Irezumi Moinho de Vento) Iisalmi KV: PU2 + vara-cacib
Rico (Irezumi Por do Sol) Kajaani ryhmis: ROP
Oliver (Irezumi Nascer do Sol) Mustiala päänäyttely: ROP, Riihimäki open show: ROP
Weppi (Irezumi Calor do Sol) Kouvola kr: ROP
Mainittakoon myös Netin Ansa-tytön (Marella Borboleta) ROP Joensuun näyttelyssä ja siellä rotua plk:ksi vaihtaneen Ansan Alpo-pojan ROP. Alpon isähän on Gizmon ja Jarran poika Vilpertti.

Myös Tiuhti (Bem Haja do Vale Negro) aloitti näyttelyuransa hienosti ollen Kajaanin pentunäyttelyssä ROP-pentu, Mustialassa päänäyttelyssä VSP-pentu ja Riihimäellä Open show:ssa BIS-pentu. Kun Tiuhtin loppumaton energia vielä saadaan hallintaan näyttelyissä, niin sitten voisimme olla neitokaiseen täysin tyytyväisiä. Mutta toisaalta mieluummin reipas kuin arka.
Nyt on kuitenkin Tiuhtin pentunäyttelyt takana ja seuraavan kerran neiti esiintyy jo junioriluokassa (Jyväskylä KV marraskuussa).

Nyt on sitten kesän viimeisetkin podengoriennot takanapäin. Elokuun viimeisenä viikonloppuna osallistuimme Riihimäen Lempivaaran leirintäalueella pidettyyn podengojen kesäpäivät ja open show –tapahtumaan.
Menimme Lempivaaraan jo perjantai-iltana ja majoituimme isoon mökkiin kera monen muun podengoharrastajan. Ilta meni mukavasti kivassa seurassa ja lauantai aamuna oli sitten vuorossa tuo podengojen ihka-ensimmäinen Open show, jossa tuomarina toimi sympaattinen rva Gabriela Veiga Portugalista.
Open show:iin oli ilmoittautunut ihan kiva määrä podengoja, pieniä karkeita 31 kpl, pieniä sileitä muutama enemmän ja keskareitakin jokunen.
Pienien karkeiden arvostelu alkoi puolilta päivin. Ehdimme sitä ennen moikata Lempivaarassa käväisseitä Anua, Lunaa ja Ottoa. Luna on siis Netin viimeisestä pentueesta ja asustelee Tampereella. Oli kiva nähdä, harmi vaan, kun näyttely pyöri samaan aikaan emmekä ehtineet jutustelemaan kovinkaan paljon.

Ekana Open show:ssa pienistä karkeista kehään meni urospentu Harry, joka sai kunniapalkinnon. Sitten oli vuorossa babyluokan Lempi-tyttönen, joka sai myös kp:n. Tiuhti ehti täyttämään 7 kk juuri ennen näyttelyä, joten oli siten jo varsinaisessa pentuluokassa. Tiuhtin mielestä näyttelypaikan (tenniskenttä) pohjassa oli joku vastustamaton haju ja tyttönen kulkikin koko ajan nenä maassa aivan kuten hyvän metsästyskoiran kuuluukin, joskin tähän näyttelytilanteeseen se ei ollut se toivottu liikkumistapa.
Pöydällä Tiuhti kuitenkin oli oma iloinen ja reipas itsensä ja hurmasi tuomarin täysin. Olipa tuomari sanonut siinä Petelle, että eihän haittaisi, jos hän laittaisi Tiuhtin kassiinsa ja veisi mukanaan…
Epämääräisestä liikkumistavastaan huolimatta Tiuhti valittiin ROP-pennuksi ja myöhemmin iltapäivällä myös koko näyttelyn BIS-pennuksi ;-)

Uroksien käyttöluokassa esiintyivät mm. Gizmo ja Manu. Tuomari sijoitti Gizmon ykköseksi ja Manun kakkoseksi. Koska kyseessä oli epävirallinen näyttely, niin näyttelynjärjestäjät olivat valinneet siellä käytettäväksi ns. pentuluokan sääntöjä eli KP:n (kunniapalkinto) saaneet koirat pääsivät PU/PN kilpailuun. Käyttöluokan uroksista ainoana kp:n sai Gizmo.
Valioluokassa oli yllättäen vain kaksi urosta, joista toinen oli Oliver. Oliver pisti jälleen parastaan ja voitti valioluokan kera kp:n.
Paras uros –kisaan pääsi 5 urosta, joista yksi jäi sijoittumatta. Kisan voitti Oliver ja Gizmo-iskä tuli neljänneksi.
Meillä ei ollut omia aikuisia narttuja mukana näyttelyssä, joten narttujen kisan seuraaminen meni meiltä vähän ohi varsinkin kun samaan aikaan paikalle saapui myös Netin tyttö Inka Petran kanssa ja aikamme meni siinä heidän kanssa ollessaan. Inkahan on se meidän brindle-kasvatti, mutta turkin kasvun myötä nuo brindle-raidat on kyllä sekoittuneet eivätkä ole enää ihan selviä raitoja.
Oli kiva nähdä Inkaa pitkästä aikaa. Parin viikon päästähän nämä Netin lapsoset täyttävät jo yhden vuoden. Niin se aika rientää…

Narttujen voittajaksi näyttelyssä tuli valionarttu Deco, joka oli siten Oliveria ’vastassa’ ROP-kisassa. ROP:ksi tuomari laittoi Oliverin, jonka voitonkulku sai näin jatkoa parin viikon takaiselle päänäyttelyn ROP:lle. Näissä molemmissa näyttelyissähän oli portugalilainen tuomari.

Open show:ssa oli muitakin luokkia, ja Tiuhti ja Gizmo osallistuivat Paras pää –kisaan, jossa oli mukana varsin paljon koiria. Voiton vei sileäkeskari Maria. Tiuhtille tuomari totesi paras pää -kisassa: ei sinua kyllä hymyilemättä voi katsoa ;-)
Paras sukupolvi –kisaan osallistuimme kokoonpanolla Gizmo, Oliver ja Oliverin poika Figo (Hirsituvan Hassunhauska). Gizmon tyyppi on erittäin hyvin tunnistettavissa jälkikasvussa ja tuomarikin kyllä sen huomasi. Niinpä tämä kokoonpano valittiin sukupolviluokan BIS:ksi.
Paras kasvattajaluokka –kisassa emme esittäneet omaa kasvattajaluokkaa vaan do Vale Negro –kennelin pieni kk kasvattajaluokan, joka koostui tyttösistä Kira, Hipsu, Tiuhti ja Netti. Netti ei siis osallistunut näyttelyyn muutoin kuin kasvattajaluokkaan.
Kasvattajaluokan voitti oikeutetusti samaisen kennelin pieni lk ryhmä, joka oli erittäin tasainen. Pieni kk ryhmämme oli sijalla 3/5.
Open show kuvia


Näyttelyn jälkeen tuomari Gabriela Veiga vastaili hänelle etukäteen lähetettyihin + paikan päällä esitettyihin kysymyksiin. Itseä noista kysymyksistä/vastauksista kiinnosti eniten turkin väriä koskevat juurikin siksi, kun itsellä on yksi brindle –kasvatti. Gabriela selitti, että nämä ei-toivotut podengojen turkin värit (brindle, black-tan, suklaanruskea jne) juontavat juurensa pikkupodengojen historiasta, ajalta jolloin pikkupodengoja alettiin jalostaa. Nehän jalostettiin keskikokoisista podengoista. Jotta koko saatiin pienemmäksi piti käyttää muita rotuja ja niitä on olleet etenkin jotkut terrierirodut. Nämä ei-toivotut värit tulevat ko. roduilta, mutta värin lisäksi mukana voi tulla myös muita ei-podengomaisia piirteitä (esim. pyöreä kallo, ulkonevat silmät jne) ja päästäksemme niistä eroon on nämä ei-toivotun väriset podengot ehdottomasti karsittava pois jalostuksesta.
Itsestäni tämä kuulostaa varsin järkeenkäyvältä ja olen kuullut tämän saman selityksen myös toiselta portugalilaiselta kasvattajalta.

Lauantai-ilta jatkui näyttelyn jälkeen kesäpäivien merkeissä. Porukkaa oli paikalla varsin runsaasti ja vielä illan pimetessäkin oli seurustelu täydessä käynnissä.
Mukavaa oli, kiitokset kesäpäivien järjestelytiimille, jossa suurimman työn tekivät Mellu ja Kati.

Kesä alkaa siis olla ohi ja syksy on ovella. Ilmat viilenevät ja illat pimenevät. Koirien kanssa touhuilu alkaa keskittyä tavanomaisiin kuvioihin.
Viikon päästä käväisemme vielä Kuopion Kalakukkomaastot –kisoissa, jonne ilmoitimme Ricon ja Kasperin. Ricon osalta kisa saattaa olla ’ohihuutojuttu’, mutta toisaalta saattaahan nappula meidät yllättääkin aivan kuten teki keväällä Kajaanin kisassa. Kasperin suhteen odotukset on sen sijaan kovat, kun plakkarissa olisi KVA-m. Kasperin maastokisathan on menneet historiallisen hyvin: 4 kisaa, 4 voittoa ja 4 sertiä. Jos Kasper valioituu suoraan viidellä kisalla, niin se taitaa olla sellainen saavutus, johon ei ole yksikään podengo aikaisemmin yltänyt.

Ricon kanssa olen käynyt agilityssä keväästä lähtien ja hyvin on siellä sujunut. Rico on kyllä yllättänyt minut positiivisella tavalla aivan totaalisesti ja ainakin vielä vaikuttaa siltä, että tämä voi olla se Ricon ja minun laji. Myös Ricon Weppi-sisko kuuluu olevan varsin haka agilityssä ja on osallistunut muutamiin epävirallisiin kisoihinkin hyvällä menestyksellä.

Syksy tuo jossain vaiheessa tulleessaan myös Mennin juoksuajan, jolloin lähdemme käymään sulhasissa Espoon suunnalla Sentin luona. Mikäli vierailu tuottaa tulosta, voi meillä viipeltää podengon pentusia ensi vuoden alussa ;-)

18.8.2009

Podengotäyteinen viikonloppu

Ennen näkemätön ja –kokematon podengoviikonloppu on nyt takana.
Päänäyttelyssä oli huimat 85 portugalinpodengoa, joista 39 pieniä karkeita. Muutama koira oli poissa, mutta pienistä karkeista puuttui vain yksi.
Podengot arvosteli portugalilainen Rui Oliveira. Pienet karkeat arvosteltiin podengoroduista päivän viimeisenä, joten jännitystä riitti iltapäivään asti.

Pieniä karkeita podengopentuja oli mukana 2 urosta ja 4 narttua. Molemmat urokset saivat kp:n, urosten voitto brittituonti Harrylle. Narttupennuista kaksi oli ns. pikkupentuluokassa (5-7 kk) ja loput kaksi varsinaisessa pentuluokassa (7-9 kk). Pikkupentuluokassa esiintyi meidän Tiuhti-neiti Peten esittämänä. Vauhtia piisasi tiuhtimaiseen tapaan, mutta se pennulle suotakoon.
Tuomari tykkäsi Tiuhtista toista pentua enemmän ja sijoitti Tiuhtin ykköseksi ja antoi sille kp:n. Toinen pentu ei saanut kunniapalkintoa.
Vanhemmat pennut tuomari laittoi mieleiseensä paremmuusjärjestykseen, mutta ei antanut kummallekaan kunniapalkintoa. Tämä tarkoitti Tiuhtille narttupentujen ykkössijaa ja pääsyn ROP-pentu kisaan Harrya vastaan. Voitto siinä meni Harrylle, joka siis ROP-pentu.

Junnu-uroksia oli mukana 4 kpl, joista jokaiselle tuomari antoi ’erittäin hyvä’ laatuarvostelutuloksen. Junnuissa oli mukana myös Menni tuleva sulhanen, Sentti, jonka tuomari sijoitti junnuluokan kakkoseksi.
Nuorten luokan uroksien kohdalla jatkui eh-linja, sillä molemmille sen luokan uroksille myös eh:t
Avoimessa luokassa olleet kaksi urosta saivat sitten jo erinomaisen ja sen myötä ’lipun’ paras uros –kisaan.
Gizmo oli jälleen ainokaisena käyttöluokkaa edustamassa ja sai erinomaisen ja sitä myöten pääsylipun PU-kisaan.
Valioluokassa uroksia oli peräti 5 kpl, joista kolmelle tuomari antoi eri:n ja kahdelle eh:n. Erin sai myös kasvattimme Oliver (Irezumi Nascer do Sol), jonka tuomari sijoitti myös valiourosten kilpailuluokan ykköseksi.

Tämän jälkeen olikin vuorossa paras uros –kilpailu, johon pääsi 6 koiraa. Niistä tuomari pudotti vielä kaksi pois, kun vain neljä sijoitetaan. Noiden neljän parhaan joukkoon kuuluivat sekä Oliver että Gizmo. Kaikki PU-kisan koirat olivat valioita, joten serti ja vara-serti menivät pu-kisan ulkopuolelle avoimen luokan uroksille.
Tuomari kävellytti uroksia vielä lisää ja valitsi sen jälkeen PU-kisan järjestyksen:
1. Oliver
2. Gizmo
3. Sandeisan Erudito
4. Charope do Vale Negro

Nartuissa meiltä oli kehässä vain Jarra, joka sai veteraaniluokassa tuloksen eh-2. Tuomari ei pitänyt vaaleapigmenttisen kirsun omaavista koirista vaan antoi kaikille sellaisille eh:n.
Paras narttu –kisan järjestys:
1. Sandeisan Gengibre (nuorten luokan 1.)
2. Belmex Obra-prima (nuorten luokan 2.)
3. Ximena do Vale Negro (junnuluokan 1.)
4. Chucha do Vale Negro (junnuluokan 2.)

Rotunsa paras –kisassa olivat siten vastakkain Oliver ja ’Liinu’, joista voittajaksi tuomari laittoi Oliverin !!!
Olemme erittäin mielissämme kasvattimme voitosta vaikkei se meille kyllä kovin suurena yllätyksenä tullut, kun Oliver on aikaisemminkin ’loistanut’ näissä podengojen päänäyttelyissä.
Oliverilla nyt ikää vasta reilut 3 vuotta, joten päänäyttelyitäkin vasta 3 kpl. Ekassa päänäyttelyssään vuonna 2007 Oliver oli PU2, toisessa vuonna 2008 PU1 + vsp ja nyt sitten tuli täysipotti eli PU1 + ROP.

Sunnuntaina oli sitten samaisessa paikassa vuorossa virallinen maastojuoksukilpailu, jossa jaettiin myös epäviralliset podengojen maastomestaruus -09 tittelit.
Kisaan osallistui pikkupodengoja ennätysmäärä: 7 narttua ja 8 urosta, joille siis omat sarjansa (+ omat sertit).
Ensin nartut juoksivat alkueränsä, sen jälkeen oli vuorossa urosten alkuerät.
Me kilpailutimme maastokisassa osaomistusurostamme Kasperia, jolle lähtöarvonnassa tuli eka urosten alkuerä ja pariksi 'Ville' (Charope do Vale Negro).
Kisarata oli pikkupodengoille hieman vaikea, koska pellolla oli paikoin lähes ihmisen polven mittainen heinä. Oli sinne kyllä ajettu 'moottoritie' eli reilun metrin levyinen juoksu-ura.
Kasper juoksi alkueränsä upeasti parinsa keskeyttäessä jo alkumatkasta. Uroksilla ei kisaaminen yleensä ottaen onnistunut ja vain kaksi sai finaaliin oikeuttavan tuloksen.
Kasperin pariksi tuli ensimmäistä kertaa kisannut Kaapo, joka pysyi Kasperin mukana reiluun puoleen väliin finaalirataa, mutta oli siinä vaiheessa jäänyt jo niin paljon Kasperista jälkeen ettei voinut enää tietää, missä viehe ja Kasper menee.
Kasper juoksi upeasti finaaliradankin ja voitti urosten kisan pisteillä 523 ja sai sertin sekä maastomestari-09 tittelin.

Maastokisan palkintojenjako päättyi sunnuntai-iltana vähän kuuden jälkeen. Sitten oli vuorossa koirien syöttäminen ja auton pakkaaminen, jonka jälkeen alkoi reilun 400 km:n kotimatka.
Ajaminen pitkän kisapäivän jälkeen on aika rankkaa, mutta jaksoimme kuitenkin Varkauteen asti, jossa otimme tunnin tirsat ja jatkoimme sitten Pajujärvelle Peten vanhempien luokse. Sinne jätimme Tiuhtin ja otimme mukaan 3 omaa koirulia ja jatkoimme vielä 50 km kotiin, jossa olimme vähän jälkeen klo 3 yöllä.
Kello taisi olla jo aamuneljä, kun päät painuivat petiin.
On tää koiraharrastaminen rankkaa, mutta NIIIN antoisaa ;-)

Parin viikon päästä taas podengoillaan kesäpäivien ja open show:n merkeissä.

7.8.2009

Podengojen ja SVKL:n päänäyttely 15.8.09 Mustialassa

Suomen Vinttikoiraliiton päänäyttelyyn 15.8.09 Mustialaan on ilmoittautunut huima määrä podengoja. Tuo näyttelyhän on samalla portugalinpodengojen päänäyttely.
Podengot siellä tulee tuomaroimaan portugalilainen Rui Oliveira.
Ilmoittautuneita on seuraavasti:
- keskikokoinen lyhytkarvainen 8 (todellinen määrä lienee 7, koska niitä on Suomessa vain 7)
- keskikokoinen karkeakarvainen 12
- pieni lyhytkarvainen 27
- pieni karkeakarvainen 39 !!!!
Näyttelyn kotisivut ovat täällä: http://www.suomenvinttikoiraliitto.fi/nayttely/

Pienten karkeiden määrä on huima uusi Suomen ennätys. Entinen (23 kpl Tre KV -09) ylittyi reilusti.
Yllättävää on kun pieniä karkeita on selvästi enemmän kehissä nykyään kuin pieniä lyhytkarvaisia vaikka lyhytkarvaisia on rekisteröity Suomeen yli tuplasti enemmän kuin pieniä karkeita (233 / 514).

Päänäyttelyä seuraavana päivänä eli sunnuntaina 16.8. järjestetään samaisessa paikassa virallinen maastojuoksukilpailu, joka on samalla podengojen maastomestaruuskisa. Sinnekin on huhun mukaan tulossa tosi iso porukka podengoja juoksemaan. Ilmeisesti pikkupodengoja 10 narttua + 8 urosta ja keskareitakin 6 kpl.

Me tullaan viettämään Mustialassa koko viikonloppu perjantaista sunnuntaihin ja nautitaan runsaasta podengojen määrästä. Omia koiriamme osallistuu näyttelyyn ja osaomistusuros Kasper pitää lippuamme korkealla maastokisassa.

3.8.2009

Kotinäyttelyssä

Antoisa ja mukava Iisalmen kv-näyttely on nyt takana. Olimme Peten kanssa koko viikonlopun talkootöissä näyttelyssä paikallisen koirakerhomme ’lukuun’. Lauantaina olimme molemmat palkintojenjaossa, jossa Pete työskenteli myös sunnuntaina. Minut näyttelynohjaaja Tuula Laitinen passitti sunnuntaiksi käännöspalveluun, joka olikin varsin mielenkiintoinen paikka työskennellä.

Näyttelypaikkana oli Luuniemen tapahtumakenttä, jossa käyn Ricon kanssa agilitytreeneissä. Tapahtumakenttä on todella upea ja sopiva paikka myös näyttelyiden järjestämiseen. Iisalmen näyttely oli nyt ensimmäisen kerran kansainvälinen ja sen johdosta siellä oli tietysti koiria varsin paljon (n. 2400).
Talkooväkeä ja toimitsijoita oli riittävästi ja ehdimme käydä rauhassa syömässä ym. päivän aikana.

Talkooväki sai esittää myös omat koirat kehässä ja meiltä näyttelyyn oli ilmoitettu Gizmo ja Jarra. Mukana oli kolmaskin pieni kk podengo ja se oli kasvattimme Manu (Irezumi Moinho de Vento, Gizmon ja Jarran toisesta pentueesta).
Podengoja ja muutaman muun rodun edustajia oli jouduttu vaihtelemaan tuomarilta toiselle, kun ensin Elina Tan-Hietalahdelle ilmoittautuneista 150 koirasta puolet vaihdettiin muille tuomareille, koska eihän yksi tuomari voi eikä saa arvostella noin suurta koiramäärää. Podengot oli siirretty portugalilaiselle tuomarille, joka kuitenkin oli näyttelyä edeltävänä torstai-iltana soittanut ja perunut tulonsa perheenjäsenensä sairastumisen takia.
Minä olin jo ehtinyt ilmaista näyttelynohjaajalle mielipiteeni (lue: pettymykseni) alkuperäisen tuomarin vaihtumisesta ja olinkin erittäin positiivisesti yllättynyt kun hän soitti myöhään torstai-iltana, että podengot on siirretty takaisin alkuperäiselle tuomarille.

Pettymys tuomarinmuutos olisi ollut siksi, kun olemme 4 vuotta odottaneet, että saisimme Gizmolle Elina Tan-Hietalahden arvostelun ja nyt se oli jo ’melkein’ toteutumassa.
Ja miksikö halusimme Gizmolle juuri ko. tuomarin arvostelun ? No siksi, kun hän sijoitti Gizmon RYP-1:ksi Oulun kv-näyttelyssä syksyllä 2004, mutta hän ei arvostellut Gizmoa siellä silloin.

Pete lupautui esittämään myös näyttelytreeneissämme käyneen Kaapo-ibizan, jonka Kati omistajan selkä oli kipeä eikä hän voinut juosta Kaapon kanssa kehässä. Kaapo esiintyi hienosti Peten kanssa ja tuloksena olikin ROP kera sertin ja cacibin.

Podengot oli laitettu Elinan kehään viimeisiksi. Täytyy kyllä rehellisesti myöntää, että siinä kehän reunalla odottaessa jännitys oli normaalia suurempi....
Podengoja ennen arvosteltiin basenjit, joissa ROP:n saavutti tuttaviemme Tuuli-basenjin upea Rene-poika, joka sijoittui näyttelyssä lopulta BIS-3:ksi. Onnea kovasti Renen Tipi-kasvattajalle/omistajalle sekä Tuulin kotijoukoille !

Kehän reunalla oli useita tuttaviamme katsomassa, kun kotinäyttely oli kyseessä. Tiuhtikin oli kotijoukkoineen kannustamassa ja tutustumassa näyttelyn saloihin turistin roolissa. Viikon päästähän Tiuhtilla onkin sitten ensimmäinen pentunäyttely.
Ekana kehään meni Gizmo Peten esittämänä ja Manu Miian kanssa. Iskä ja poika esiintyivät upeasti ja tuomari silminnähden tykkäsi näkemästään, sillä hän antoi molemmille erin ja todella hienon arvostelun etenkin Manulle. PU-kisassa tuomari kävellytti poikia lisää ja päätyi lopulta järjestykseen 1. Gizmo, 2. Manu. Gizmo sai cacibin ja Manu vara-cacibin, mutta cacibhan siirtyy sitten Manulle.
Sitten oli Jarra-veteraanin vuoro. Pete esitti myös Jarran. Elina oli sanonut Petelle: hienoa kun toit tällaisen veteraaninkin hänelle arvosteltavaksi. Arvostelu oli todella hyvä, mutta hänen mielestään Jarra oli vain eh:n arvoinen. Näin ollen Gizmosta tuli ROP.
Jarran arvostelu: 10-vuotias, ikäisekseen hyvin säilynyt. Sillä on sievä nartun pää, tyypillinen portugalinpodengo. Hyvät korvat, häntä, mittasuhteet rungossa. Karkea karva. Hyvä luonne. Luustoa saisi olla enemmän.

Iskä ja poika pistävät parastaan

Gizmo pöydällä

Manu pöydällä

ROP kuva tuomari Elina Tan-Hietalahden kera

Ryhmäkehää meidän ei tarvinnut sitten enää kauan odotella, kun päivä oli jo niin pitkällä. Pieni sadekuuro tuli lauantain tapaan hieman häiritsemään ryhmäkehien järjestelyä, mutta onneksi savolaiset eivät ole sokerista vaan pystyttivät ryhmäkehän sateesta huolimatta ja se pääsi alkamaan jopa vähän etuajassa.

Ennen ryhmäkehää meillä oli perheneuvottelu siitä, miten koirat siellä esitetään, koska tokihan Kaapo-ibizankin piti siellä esiintyä. Päädyimme lopputulokseen, että Pete esittää sielläkin Kaapon, koska minä en ollut sen kanssa koskaan edes harjoitellut ja niinpä minulle koitti vihdoinkin tilaisuus päästä Gizmon kanssa kehään.
Gizmo oli edelleen varsin hyvällä ja reippaalla tuulella huolimatta siitä, että oli joutunut viettämään koko päivän häkissä näyttelypaikalla.

5-ryhmän ryhmätuomarina oli podengot arvostellut Elina Tan-Hietalahti. Hän otti tuosta varsin runsaasta koiramäärästä ensin jatkoon 9 koiraa, joiden joukossa oli sekä Kaapo että Gizmo. Muutenkin tuo 9 koiran joukko oli varsin poikkeava, koska harvemmin ’loppusuoralla’ on alkukantaisten rotujen edustajia niin paljon kuin niitä oli nyt: ibiza, podengo, faaraokoira, lunnikoira, kaanaankoira, basenji ja perinteisiä ns. turkkikoiria vain keeshond ja suomenpystykorva. (En nyt enää muista, mikä rotua edusti se yhdeksäs jatkoon päässyt koira.)
Elina tahtoi nähdä kaikkien näiden yhdeksän koiran edestakaiset liikkeet sekä juoksuttaa koira vielä kehän ympäri. Tämän jälkeen hän valitsi jatkoon neljä koiraa, jotka vielä kiersivät yhdessä kehän ympäri ja sen jälkeen ryhmäsijoittujat julkaistiin. Kaapo-ibiza ei päässyt enää noiden neljän parhaan joukkoon, mutta Gizmo pääsi ;-)
Neljänneksi tuli faaraokoira, kolmanneksi Gizmo !!!! ;-), toiseksi tuli keeshond ja ryhmävoittajaksi Rene-basenji.


Olipa todella hienoa voida kokea ryhmäsijoitus Gizmon esittäjänä kotinäyttelyssä kotiyleisön edessä ja heidän kannustaessa ja taputtaessa meille.
Kiitokset siitä kaikille samoin kuin onnitteluista, joita olemme saaneet.

Gizmo on jälleen tehnyt hienoa jälkeä näyttelykehissä: neljä x ROP + RYP-3 kv-näyttelyissä 3 viikon sisällä. Nyt se saa pitää parin viikon tauon ja sillä välillä poikansa Rico käväisee Kajaanin ryhmänäyttelyssä kehässä Jarran kanssa. Tiuhti esiintyy samaisessa paikassa pentunäyttelyssä.
Sen jälkeen onkin vuorossa podengojen päänäyttely Mustialassa. Sinne on huhujen mukaan tulossa lähes 30 pientä kk podengoa.

Ps. Tämä oli muuten Gizmon kymmenes ryhmäsijoitus ;-)

20.7.2009

Oulun näyttelyviikonloppu

Kesän näyttelyturneemme alkaa olla jo hyvässä vauhdissa. Viime viikonloppu vierähti Oulun kv-näyttelyissä. Siellä kun oli niitä kaksin kappalein eli sekä lauantaina että sunnuntaina, sama paikka ja lähes sama aikakin (siis meidän arvostelulla).

Matkasimme Ouluun jälleen Peten vanhempien asuntoautolla ja yövyimme Nallikarin leirintäalueella. Kiitokset vaan leirintäpaikan varauksesta ja seurasta Mellu ja Henkka sekä Tiina.

’Näytelmissä’ meni molempina päivinä koirillamme ihan kivasti ja sääkin suosi siinä määrin, että naama helottaa ihan kivasti. Petollinen tuollainen sää, kun tuulee vilpoisasti, mutta aurinko porottaa koko ajan...

Oulun näyttelyissä oli tuomarit, joiden arvostelua ei koirillamme ennen ollut ja se teki tietysti hommasta jännittävämmän, kun ei ollut mitään ennakkokäsitystä tuomareiden mielipiteistä.
Gizmo palasi näyttelykehiin muutaman kuukauden tauon jälkeen ja hienostihan se sujui. ’Herra Johtaja’ kun oli molempina päivinä Rotunsa paras kera cacibin ;-)

Lauantaina podengot arvosteli Jens Ramsing Tanskasta. Mukana molempina päivinä oli kehässä samat pienet karkeat podet 6 kpl: Gizmo, Menni, Jarra, Simba (Irezumi Leonis Minoris) ja Lehtosen Päivin koirat Cosme ja Marcela.
Lauantaina ROP:n siis pokkasi Gizmo ja urosten toinen oli upeasti meidän Ricon ja Mennin poika Simba, joka sai nyt ensimmäisen sertinsä ja nyt Simban nuorten luokasta saama vara-CACIB vahvistuu CACIB:ksi, kun Gizmo on jo kans.välinen muotovalio. Onnea Simba ja Hanna + Arto ;-)
Päivin Cosme sai tuloksen AVO EH-1.
Nartuissa oli varsin tasaista, Menni ja Marcela kisasivat valioluokassa ja Jarra veteraaneissa. Kaikki saivat erinomaisen, Menni oli valioluokan 1. ja Marcela 2. Paras narttu kisassa tuomari laittoi tyttöset järjestykseen: 1. Menni, 2. Jarra ja 3. Marcela. Jarra oli tietysti myös rotunsa paras veteraani.
ROP-valinta oli helppo kuten arvata saattaa...Peten käteenhän se Gizmon ROP-ruusuke ojennettiin ja minä otin vastaan Mennin VSP-ruusukkeen.

Lauantaina emme jääneet ryhmäkehiin. Pete kävi ilmoittamassa siitä toimistossa, mutta eipä se ollut heitä siellä liiemmin kiinnostanut ...
Lähdimme sitten ajelemaan Mellun ja Henkan perässä kohti Nallikarin leirintäaluetta, joka oli huiman isosta koostaan huolimatta täyteen buukattu. Koiraporukkaa oli tietysti ihan kiitettävästi. Meidänkin leirintäpaikan ympärillä näkyi jos jonkinlaista viipeltäjää, mm. 4 shar peitä Ruotsista.
Vietimme loppuiltapäivän mukavasti piknik:n merkeissä koirien kera. Myöhemmin Nallikariin tulivat myös tuttavamme Hansu ja Janne lastensa kera ja kävimme porukalla syömässä Edenin ravintolassa.
Loppuilta meni sitten ’maailmaa parantaessa’...

Sunnuntaina meillä ei ollut mitään kiirettä näyttelypaikalle, kun podengot arvosteltiin vasta klo 12 maissa ja Nallikarilta oli näyttelypaikalle vain muutaman kilometrin matka.
Koskapa basenjit arvosteltiin sunnuntaina samassa kehässä kuin podengot, majoituimme Hansu & co:n näyttelytelttaan kehämme lähelle.

Kaikki podengot olivat paikalla ja arvostelu alkoi. Podengot arvosteli sunnuntaina puolalainen Piotr Krol, joka oli varsinainen herrasmies tuoksuvine partavesineen.... Simba meni ekana kehään ja esiintyi todella reippaasti Hannan esittämänä ja eri-ruusukkeen kera he kehästä palasivatkin. Myös Päivin Cosme sai eri:n, samoin Gizmo. Paras uros valinnassa tuomari päätyi järjestykseen 1. Gizmo, 2. Cosme, 3. Simba. Gizmo sai cacibin, mutta se siirtyy Cosmelle, joka sai myös sertin. Simballe tällä kertaa vara-serti.
Nartuissa myös sama kokoonpano kuin lauantaina, mutta sielläkin järjestys hieman muuttui. Valioluokassa sama keskinäinen järjestys eli 1. Menni ja 2. Marcela. Mutta Jarra-veteraani oli vauhdissa ja näytti parastaan nuoremmilleen siihen malliin, että tuomari laittoi sen PN1:ksi, Menni oli toinen ja Marcela kolmas. Jarra ei veteraanina voi ottaa cacibia vastaan, joten se Mennille ja Marcelalle vara-cacib aivan kuten lauantainakin. Jarra oli tottakai myös ROP-veteraani.
ROP-valinnassa ei Jarra kuitenkaan pystynyt laittamaan kampoihin Gizmolle ja niinpä sain jälleen käteeni VSP-ruusukkeen.
Historiasta kerrottakoon sen verran, että Jarra on kyllä ainoa narttu, joka on tähän mennessä voittanut Gizmon ROP-valinnassa. Tämä tapahtui Jyväskylän KV-näyttelyssä vuonna 2005 norjalaisen Arne Fossin tuomaroimana.

Jäimme sunnuntaina ryhmäkehiin, kun Hansun ja Jannen Timon basenji teki ’gizmot’ eli oli myös ROP molempina päivinä ja odottelimmekin ryhmien alkamista porukalla.
Minä kävin pitkästyttämässä itseni ja Jarran BIS-veteraani kehässä. Siihen kun osallistui arviolta 60-70 koiraa ja esiarvostelu kesti varsin kauan. Argentiinalainen tuomari Carlos Saevic oli kuitenkin kärsivällinen ja tutki ja katsoi jokaisen veteraanin aivan kuten asiaan kuuluu vaikka esiarvostelua pyörittänyt kehäsihteeri yrittikin hiillostaa meitä koiranesittäjiä kiireellä.
Vitosen ryhmätuomarina oli lauantaina podengot arvostellut Jens Ramsing. Hän oli esi-arvostelussa tuumannut Petelle ’Te voititte tänäänkin’ (englanniksi siis).
No ei häntä Gizmo sitten sen enempää kiinnostanut, mutta Timon –basenjin otti jatkoon 10 parhaan joukkoon. Valitettavasti vaan Timon jäi kyllä ilman sijoitusta.

Sitten pakkasimme teltan ja suuntasimme kimpsujen ja kampsujen kanssa kohti autoa ja auton & itsemme & koirien tankkauksen jälkeen lähdimme kotimatkalle, jota ei tällä kertaa ollut kuin reilut 200 km.

Netti oli saanut viettää reissumme ajan kotona laatu-aikaa Rico-poikansa kanssa ja oli siitä selvästi mielissään.
Suuret kiitokset jälleen Peten vanhemmille, jotka hoitivat kotiin jääneitä koiriamme ja lainasivat meille asuntoautoaan !

Kuvia en tähän tekstiin tällä kertaa sotke vaan niitä voi katsella
täällä.

2.7.2009

Ulukomaella

Käväistiinpä viime viikonloppuna ulukomaella... Ruotsissa nimittäin ;-)
Ja eehän sinne ulukomaelle muuten kehtoo männä, kun koeranäättelyyn vuan.
No vaihdetaanpas savon murteesta takaisin suomeen, että kaikki ymmärtää....

Lähdimme reissuun perjantai-iltana sen jälkeen, kun Pete kävi viemässä osan koiristamme vanhemmilleen hoitoon ja vaihtoi pakumme samalla heidän asuntoautoon.
Perjantai-illan helteessä ajelimme sitten Merihelmen leirintäalueelle lähelle Kemiä ja yövyimme siellä. Aamulla sitten hiljaksiin teimme lähtöä eteenpäin kohti Torniota ja Ruotsin rajaa. Kävimme vielä tankkaamassa ruokavaraston ja tekemässä ale-ostoja Kemin Citymarketissa ja söimme koirien kanssa jätskit. Sitten vaan baanalle, jota riittikin useammaksi tunniksi.

Onneksi meillä ei ollut kiire ja pystyimme tekemään useita pysähdyksiä matkan varrella. Tornio - Jällivaara väli on vaan aikamoista korpitaivalta suurimmalta osaltaan ja P-paikatkin ovat Suomen bussipysäkkien kokoisia eikä niissä pysty ulkoiluttamaan koiria....
Kun Jällivaaraan oli matkaa enää 70 km alkoi sitten hirvittävät tietyöt, kun asfaltti oli revitty paikoin pois ja sen tilalla oli golfpallon kokoista soraa. Kyllä siinä oli varmaan koirien sisuksetkin ylösalaisin, kun tuollaista tietä oli yhdessä kohti melkein 10 km.

Tuon jälkeen olimmekin jo aikalailla kypsiä matkan tekoon, etenkin siihen asti kuskina toiminut Pete. Niinpä minä vaihduin rattiin viimeisten kymmenten kilometrien ajaksi.
Jällivaarassa suuntasimme jo tutulle (kävimme vuonna 2005) leirintäalueelle, mutta kappas, sen portilla oli iso kyltti, että leirintäalue on jo täynnä (tai niin minä sen huonolla ruotsin kielelläni ymmärsin). No, mutta savolainenhan ei tuosta säikähdä vaan näyttelee tyhmää ja kokeilee kepillä jäätä elikäs parkkeerasimme auton respan eteen ja marssimme yhdessä sisään. Kysyin siellä tuolla huonolla ruotsin kielelläni, että löytyisikö leiripaikkaa asuntoautolle yhdeksi yöksi. Siihen respan tyttö totesi, että kyllä löytyy, mutta ilman sähköä. Jippii !! Kyllä me pärjätään ilman sähköäkin, joten 'jaa, tack'.
Ja kyllähän siellä leirintäalueella porukkaa olikin... koiraporukkaa nimittäin. Suurin osa majoittuneista kun oli koiran/koirien kera. Yllättävän rauhallista ja sopuisaa siellä silti oli. Ainoa ärsyttänyt oli lähellämme majoittunut suomalainen tanskandoggi-porukka, jotka antoivat koiriensa haukkua louskuttaa ja dogin haukkuhan ei ihan hiljaista ole...

Aamulla olikin sitten varhainen herätys, kun kehät näyttelyssä alkoivat jo klo 7.30. Mekin suuntasimme sinne jo kahdeksan maissa, kun emme tienneet, pitääkö siellä käydä eläinlääkärin tarkastuksessa niin kuin Ruotsin näyttelyissä usein on tapana. No ei tarvinnut tällä kertaa, pelkkä rokotustentarkastus riitti.

Ajoimme auton näyttelypaikalla parkkiohjaajan ilmoittamaan paikkaan ja yllätyksemme oli suuri (ja iloinen), kun huomasimme kohta, että se onkin vain noin 10 metrin päässä meidän kehästä. Pystyimme siis seuraamaan kehän menoa suoraan autostamme.
Ja kun pohjoisessa oltiin, niin sää ei ollut suinkaan niin lämmin ja helteinen kuin mitä se oli Suomessa. Petellä ei ollut edes takkia mukana ja se hytisikin paitapuserossaan vuoroa odottaessamme. Kyllä siellä aurinko paistoi, mutta kun sää oli muuten viileämpi ja sen lisäksi oli tuuli, niin ei se mitenkään lämpimältä tuntunut.
Menni ja Yoyo kehässä. Huomioi asuntoautomme, joka näkyy kuvan vas.reunassa eli oli siis todella lähellä kehää ;-)

Ja eihän sitä voi Ruotsissakaan olla näyttelyssä niin etteikö siellä olisi tuttuja. Yoyo-podengo oli Suomesta omistajansa Siiri-siskon kanssa. Pieni lk podengo Kerttu oli myös Suomesta omistajiensa kera. Naapurikaupungistamme Kuopiosta oli cirnecoja ja tuttavan tuttaviakin oli alaskanmalamuuttinsa kera. Ja sattumaa oli myös se, että kaikki nämä koirat arvosteltiin samassa kehässä, joten aika ei käynyt pitkäksi, kun seurasimme, miten tutuille koirille näyttelyssä käy. Hyvinhän siellä kaikilla meni; Nicky-muutti oli ROP + S MVA, Kerttu-podengo ROP ja cirnecot ROP + VSP + valioituvat molemmat.
alaskanmalamuutti Nicky

cirnecot

Eikä ole moittimista meidänkään koirien menestyksessä, jonka kruunasi tietysti Ricon upea esiintyminen ja menestys. Rico oli ainoa pieni kk urospodengo ja meni siten ekana podengoista kehään (pieni lk Kerttu oli ollut kehässä jo paljon aikaisemmin).
Rico esiintyi aivan upeasti ja tsemppasi aivan kuin tietäen, että nyt on paljon 'liossa'. Tuomari Nils-Arne Törnlöv tykkäsikin Ricosta tosi paljon ja antoi sille hienon arvostelun kera 'kaiken' elikäs sa, sert, cacib. Jo tässä vaiheessa oli sitten selvää, että sertin ja cacibin saatuaan Ricolle voidaan anoa Ruotsin, Pohjoismaiden ja Kansainvälisen muotovalion arvoa tämän näyttelyn jälkeen.
Arvata saattaa, että niiasin ja kumarsin tämän jälkeen tuomarille kuin ylijumalalle konsanaan ;-)
Rico pistää parastaan ylväästi kuono pystyssä ;-)

Sitten vaihdoin Ricon vauhdissa Menniin, joka myös esiintyi tosi hienosti. Mennin kilpakumppani oli siis Yoyo -podengo Suomesta. Tuomari tykkäsi Yoyosta enemmän ja laittoi sen ekaksi. Menni sai myös SA:n ja oli PN2 kera vara-cacibin. Jarra oli mukana veteraaniluokassa Peten esittämänä. Hienosti Jarrakin esiintyi vaikkei ole parhammillaan tuollaisella epätasaisella nurmikolla liikkuessaan. Jarralle tuomari antoi kunniapalkinnon ja teki siitä ROP-veteraanin.
Mennin vauhdikkaat sivuliikkeet

Sen jälkeen oli ROP-kilpailun vuoro ja siinä vastakkain siis Rico ja Yoyo. Yksi kierros me yhdessä käveltiin kehän ympäri ja sen jälkeen tuomari ojensi minulle ROP-ruusukkeen. Voitto oli siis varsin selvä ;-)

Jäimme sitten odottelemaan ryhmäkehien alkamista, mutta kun se tuntui kestävän ja kestävän kyllästyimme ja kävimme anomassa toimistosta luvan jäädä niistä pois, että pääsisimme lähtemään jo kotimatkalle. Lupa saatiin ja niinpä lähdimme kotimatkalle (n. 600 km). Kotimatkalla poikkesimme vielä Haaparannan Ikeassa ostoksilla juuri ennen sen sulkeutumista. Sen jälkeen Pete ajoikin lopun matkan yhdellä pysähdyksellä kotiin asti, jossa olimme puolilta öin.

Tälle vuodelle meille tuli kaksi ulkomaan näyttelyä, Norjan näyttely huhtikuussa ja tämä Jällivaaran näyttely. Kun molemmista tuli toivomaamme menestystä Ricolle, on tähän hyvä jättää ulkomaan näyttelyt toistaiseksi. Parin vuoden tauko lienee tulossa kunnes Tiuhtilla on ikää riittävästi lähteä ulkomaillekin kokeilemaan onnea.

Mutta kesän osalta näyttelykausi on vasta alkutekijöissään ja nyt Ricon sijasta kehiin lähteekin pitkästä aikaa Gizmo. Ekana on vuorossa Oulun kaksi kv-näyttelyä 18.-19.7. Sen jälkeen Mikkeli kv 25.7. ja Iisalmi kv 2.8. Tiuhti pääsee ekaan näyttelyynsä, Kajaanin pentunäyttelyyn 9.8. ja kun siellä on samaan aikaan ryhmänäyttely, niin sinne lähtee pari muuta mukaan.
Mustialaan suunnataan podengojen päänäyttelyyn 15.8. ja kesäpäiville + open show:iin puolestaan 29.8.
Sittenpä 'helpottaa' ja jäämme odottelemaan Mennin juoksuja ja astutusta.

Mukavaa kesää kaikille ;-)

10.6.2009

Kesän eka reissu

Teimme kesän ekan yhdistetyn loma- ja näyttelyreissun Tuuriin 6.-7.6.09. Mukana reissussa olivat 4-jalkaisista Rico, Menni ja Jarra. Samalla tuli testattua Peten vanhempien keväällä hankkima asuntoauto, joka pienestä ja näppärästä koostaan huolimatta on ihan riittävän tilava meidän poppoolle. Saavuimme Keskisen kyläkaupalle lauantaina iltapäivällä. Matkaa kotoa sinne kertyi reilut 300 km eli ihan kohtuullinen ajomatka. Perille päästyämme ulkoilutimme koirat ja sitten menimme kyläkauppaan ostoksille. Ei sieltä kovin kummoista mukaan lähtenyt, mutta tulipahan nähtyä ja koettua moinen 'kuuluisuus'.

Näyttelypaikka oli aivan kyläkaupan pihapiirissä ja kun kyläkaupalla on myös oma leirintäalue, niin sinnepä sitten suuntasimme yömme viettämään. Leirintäalue oli todella moderni ja siisti. Paljon oli koiraporukkaa siellä yöpymässä ja koirillamme oli mieleinen tehtävä vahtia auton ikkunassa.



Jarran vahtivuoro taisi mennä auringon otoksi ;-)


Välillä kahviteltiin porukalla.


Sunnuntaina suuntasimme heti aamusta näyttelypaikalle, kun podengot olivat kehässä jo puoli kymmenen maissa. Tuomarina toimi Pirkko Konttinen, joka oli meille ennestään tuntematon podengotuomari ja ihan mielenkiinnolla hänen kehään menimmekin.
Tuomari oli erittäin ystävällinen ja aidosti kiinnostunut podengoista ja jutteli meidän koirien esittäjien kanssa varsin vapautuneesti ja tuli juttusille vielä ryhmäkehiä odottaessammekin.
Näyttelyyn oli ilmoittautunut 11 pientä karkeaa, 2 pientä sileää ja 2 keskikok. sileäkarvaista podengoa.

Meidän koirista tuomari tykkäsi varsin paljon: Rico PU2, Menni PN1 + ROP ja Jarra PN2 + ROP-veteraani. Jäimme odottamaan iltapäivällä pidettäviä ryhmäkehiä, joissa Menni esiintyi ryhmä 5:n kilpailussa ja Jarra BIS-veteraani kilpailussa. Eipä sieltä menestystä herunut, mutta tuotiinpahan rotua esille muulle näyttelyväelle.

Rico arvosteluvuorossa


Menni odottaa vuoroaan

(näyttelykuvat on kuvannut Sari Harlamow)

26.5.2009

Kaikenlaista löpinää...

Taitaapa olla 3 vuotta jonkinlainen ’maaginen’ ikä podengoille. Se on tullut huomattua viime aikoina noiden meidän kahden v.2006 syntyneen pentueen kohdalla.
Gizmo x Jarra pentueen Manua näimme helatorstaina Kajaanin maastokisassa ja ei voi muuta sanoa kuin että kylläpä on poika parhaimmillaan; kropaltaan varsinainen lihaskimppu ja luonnekin kohdallaan eli reipas kuin mikä.
Vilpertistä saimme talvella 3-vuotis valokuvan ja ihan jämäkältä jätkältä Vilperttikin näyttää ja Vilpertin yliystävällinen ja reipas luonnehan on lähes ainutlaatuinen.
Manu ja Vilpertti täyttivät 3 vuotta jo helmikuussa.
Gizmo x Netti pennuilla se ikä tulee täyteen kesäkuun puolivälissä. Pentueen ainoa tyttö, Weppi on käynyt kevään aikana useissa mätsäreissä aivan huippumenestyksellä: BIS-1 kahdesti, BIS-3 jne. Weppi on treenannut kovasti agilityä ja tokoa ja on saanut Jennin ymmyrkäiseksi osaamisellaan.
Oliver on myös menestynyt näyttelyissä saaden upeita arvosteluja ja uskonkin, että tästä vuodesta tulee Oliverin vuosi näyttelykehissä.
Rico-riiviökin on saanut vahvuutta runkoonsa ja itseluottamus on kasvanut. Sen todisti ensimmäinen onnistunut maastojuoksulähtö virallisessa kilpailussa. Ricoa kun jänskätti ekoissa kisoissaan 1,5 vuotta sitten ne pellolla seisovat tuomarisedät ja –tädit, mutta nyt ne saivat seistä siellä huomiotta. Joskin finaalissa Ricon piti sitten jäädä poseeraamaan lähtösuoralla seisseelle yleisölle ja kilpakumppani Manu meni menojaan....

Pienestä koostaan huolimatta podengot kehittyvät loppujen lopuksi varsin hitaasti. Toki ne voivat olla hyviä jo pentuna, mutta parhaimmillaan ovat useimmiten vasta pari-kolme vuotiaana.

Kävimme viikonloppuna katsomassa Tiuhtia, joka oli myös tehnyt kasvupyrähdyksen viime viikkojen aikana ja pehmoinen pentuturkkikin oli saanut kyytiä ja tilalle oli tullut vahva ja hyvälaatuinen turkin alku.
Odotuksemme Tiuhtin suhteen ovat korkealla ja olemme erittäin tyytyväisiä sen kehittymiseen. Kiirettä ei ole, ’hiljaa hyvä tulee’.
Tiuhti tulee käymään parissa pentuluokan näyttelyssä ihan harjoituksen vuoksi, mutta varsinainen tähtäimemme on vasta junnuluokan näyttelyt loppuvuodesta.
Ja Tiuhtin jalostuskäyttökin on jo suunnittelun alla vaikka sen ekaan pentueeseen on vielä pari vuotta aikaa. Lupasin nimittäin Tiuhtin Carla-kasvattajalle, että käytämme sille Ricoa, johon Carla on kuvien perusteella kovin mieltynyt ja sanoi, että käyttäisi sitä itse omillekin nartuilleen, jos Rico olisi Portugalissa. Lainaan Rico sinne ei kuitenkaan lähde, sillä voisin kuvitella sen ilmeen ja ajatukset, kun joutuisi kennelhäkkiin: ’no joo, onhan täällä noita tyttöjä, mutta missä mun sohva on’....

Tiuhti tulee asustelemaan meille vähäksi aikaa, kun lomamme kesäkuussa alkaa. Yritetään saada sille sitten vähän noita näyttelykuvioitakin ’päähän’. Se kun on varsin vauhdikas tyttönen eikä paikallaan seisominen saatika kauniisti hihnassa kulkeminen ole todellakaan niitä mieleisimpiä juttuja. Ja saa sitten samalla peuhata kyllästymiseen asti kaltaistensa elikäs muiden podengojen kanssa.

11.5.2009

Podengojen agilityleirillä

Vietin viikonloppuna 'laatuaikaa' Ricon kanssa, kun olimme kahdestaan podengojen agilityleirillä Mikkelissä. Ricohan ei ole juurikaan ollut reissussa yksin ilman ketään muuta koiralaumamme jäsentä, joten tilanne oli sille hieman uusi, mutta ihan kympin arvoisesti Rico reissussa käyttäytyi.

Lauantaina leirillä ohjaaja Essi kertoi ensin hieman teoriaa ja sitten oli harjoittelua oman koiran kanssa. Koska olemme Ricon kanssa aivan noviiseja agilityn suhteen, olimme mukana yhdessä kolmesta alkeisryhmästä. Jokainen ryhmä harjoitteli kumpanakin päivänä vuorotellen 1,5 tunnin ajan ja se oli riittävä aika ensikertalaisille.

Rico yllätti kyllä minut tosi positiivisella tavalla ollen reipas ja utelias esteiden suhteen eikä karannut muiden koirien luokse (vaikka ryhmämme viidestä koirasta 4 oli nuoria uroksia) tai ihmisten luokse vaan piti kontaktia kanssani omalla vuorollamme.

Koska tämä agilityleiri oli meille näin positiivinen kokemus, jatkan Ricon kanssa lajin parissa paikallisessa agilityseurassamme, jossa aloitamme eskari-agilityn parin viikon kuluttua.

25.4.2009

Näyttelyssä jälleen...

Tänään oli vuorossa naapuripitäjämme Kiuruveden ryhmänäyttely. Podengot siellä arvosteli Pekka Teini. Näyttelyyn oli ilmoittautunut kaksi pientä kk podengoa, joista toinen oli junioriluokan uros ja toinen meidän Rico, jonka Pete esitti kehässä.
Pekka Teini arvosteli Ricon 1,5 vuotta sitten Oulun kv-näyttelyssä ja tykkäsi jo silloin Ricosta kovasti, mutta pisti Gizmo-iskän vielä silloin voittamaan nuoren 'nappulan'. Halusimme nyt hänen arvostelevan Ricon uudestaan, koska mielestämme Ricon runko on kehittynyt viimeisen vuoden aikana varsin paljon ja samaa mieltä oli tuomarikin. Arvostelu on varsin hieno (löytyy kotisivuiltamme). Tuomari tykkäsi etenkin Ricon rungon mittasuhteista. Arvostelu alkaakin sanoilla: 'Ihannemittasuhteilla varustettu...'.
Junioriluokan uros sai tuloksen eh-1.

Itse olin ko. näyttelyssä pitkästä aikaa kehäsihteerin hommissa ja ihan mielenkiintoista oli. Työskentelin Markku Kipinän kehässä ja hän arvosteli kuusi terrierirotua. Kyseinen tuomari on varsin 'tiukka', mutta perustelee päätöksensä koiran esittäjälle ja siitä he kyllä olivat varsin mielissään. Näin menetellessä ei jää kenellekään mitään 'hampaankoloon' vaan jokainen tietää, mikä omassa koirassa oli tuomarin mielestä huonoa ja hyvää ja miksi toinen oli sitä parempi.

Ricon Weppi sisko puolestaan on loistanut mätsäreissä. Huhtikuun alussa pidetyssä mätsärissä Weppi oli BIS-1 ja tänään BIS-3. Ko. mätsäreissä on ollut reilut 100 koiraa kilpailemassa, joten ihan helpolla voitto ei ole tullut. Onnea kovasti Jennille ja Wepille upeista voitoista ! Wepillä varmaan alkaa olla jo vuoden ruuat hankittu mätsäripalkintojen muodossa ;-)

20.4.2009

Näyttelymatkalla Norjassa

Matkakokoonpanomme Tuija & Rico ja Menni + Hansu & basenjit Tuuli ja Maisa suuntasi perjantai-iltana kohti Torniota, josta hyppäsimme 'koirabussin' kyytiin suuntana pohjois-Norjassa sijaitseva Harstad, jossa oli viikonloppuna KV-näyttely.
Menomatka sujui hyvin. Ajoimme koko yön ja perillä näyttelypaikalla olimme klo 8 aikoihin. Lauantaina kehässä ollut porukka jäi näyttelyyn ja me muut suuntasimme hotellille. Parin tunnin odottelun jälkeen saimme jo huoneet käyttöömme. Odotusajan vietimme kävellen koirien kanssa kauniissa auringonpaisteessa. Harstadissa oli satanut lunta edellisenä yönä ja kaikkialla oli valkoista ;-)



Hotellimme oli aivan Harstadin satamassa ja huoneestamme oli suora näkymä sinne, joten hienot maisemat olivat aivan silmiemme alla.
Lauantai meni toipuessa bussissa vietetystä yöstä ja hyvin nukutun hotelliyön jälkeen olimme sunnuntai-aamuna hereillä jo kuuden aikaan, bussi lähti näyttelypaikalle klo 8.00. Sitten olikin vuorossa odottelua. Basenjit arvosteltiin puolen päivän maissa ja hienostihan siellä meni: Tuuli VSP kera sertin ja cacibin eli tittelirivi kasvoi täten seuraavasti: N & POHJ MVA. Maisan tulos PN3. Onnea !
Podengot arvosteltiin samaisessa kehässä viimeisenä rotuna ja jouduimme siten jännittämään vielä pari tuntia. Rico meni ekana kehään. Tuomari Göran Bodegård tykkäsi Ricosta kovasti ja niinpä tulin pois kehästä tuoreen Norjan muotovalion kanssa. Menniin tuomari ei ihastunut vaan etujalkojen asennon ja etuliikkeiden johdosta tulos 1/1. Sen jälkeen kävin vielä Ricon kanssa pokkaamassa ROP:n.
Sitten vaan odottelimme ryhmäkehien alkamista ja sen jälkeen alkavaa kotimatkaa.



Jo aamulla näyttelypaikalle mennessämme tuuli kovasti, suorastaan myrskyisästi ja päivän aikana saimme näyttelypaikalla kuulla varsin epämiellyttäviä uutisia: Harstadiin lähellä oleva pitkä silta on suljettu kovan tuulen takia. Tuulta 35 m/s ja sillan yli saa mennä vain, jos tuuli on alle 12 m/s. Eikä tässä vielä kaikki. Saimme kuulla myös, että Norjan ja Ruotsin välisellä rajalla on puomi alhaalla ainakin kahdessa kohti, kun tie on lumisateen ja tuulen takia niin huonossa kunnossa.
Saimme pitkin iltapäivää viestejä jo kotimatkalle lähteneiltä eikä ne viestit olleet lainkaan miellyttäviä. Kuopiolaiset tuttavamme olivat odottaneet ekalla puomilla 3,5 tuntia jne. Jännityksellä odotimme, miten meidän kotimatkan käy...

Mutta ennen sitä oli ryhmäkehät ja tokihan minä Ricon kanssa siellä kävin pyörähtämässä vaikkei meidän läsnäolo arvostellutta tuomaria (Gunnel Holm) juurikaan kiinnostanut. Mutta näinhän se usein podengojen kanssa on, joten ei tämä mitenkään uutta ollut.

Sitten vaan roudaamaan häkit ja koirat bussille, jossa pidimme palaveria kotimatkasta. Päädyimme lähtemään matkaan heti, koska silta oli auki. Pyrkimyksenämme oli päästä ainakin sen yli ja pysähtyä syömään vasta sen jälkeen. Ja näin teimmekin. Nopean lounaan jälkeen taas tien päälle ja kohti Norja-Ruotsi rajaa. Aivan sinne asti emme kuitenkaan päässeet vaan liikenne oli suljettu puomilla jo sitä ennen. Jonoa oli parinkymmenen auton verran. Odottelimme siinä 1 tunnin ja 40 minuutin verran ja sitten pääsimme jatkamaan matkaa. Tiehen oli aurattu vain yksi kaista ja siksi autojonot vuorottelivat kummastakin suunnasta ja tästä johtui tuo odotus puomilla.
Riemuitsimme myös edellämme ajavien viesteistä, kun sieltä kuului, että rajapuomi on avattu ja siitä pääsee läpi. Riemumme oli vaan liian aikainen, sillä emme päässeet edes rajalle asti, kun oli taas edessä puomi ja odotus. Tuo odotus oli sitten 2 tuntia ja taas sama juttu eli vain yksi kaista auki. Lunta oli kyllä paikoin varsin runsaasti ja hyvä kun bussi mahtui kulkemaan auratussa kohdassa. Mutta tuon jälkeen helpotti, raja oli auki ja matkamme jatkui taas yötä myöten kohti Torniota, jossa olimme aamulla kahdeksan maissa.
Siellä purkauduimme pois bussista ja lastasimme tavarat ja koirat Hansun autoon, joka oli seissyt matkamme ajan Torniossa. Nopsaan syömään, koirien ulkoilutus ja sitten alkoi matkan viimeinen etappi. Kotona olin puolen päivän aikaan.

Täytyy kyllä sanoa, että olihan reissu. Olotila on kuin olisi krapulassa, kun on jäänyt kaksi yötä nukkumatta. Mutta eiköhän se tästä vielä iloksi muutu. Ja hyvillä mielinhän minä reissusta palasin kera tuoreen Norjan muotovalion ;-)

10.4.2009

Pikavisiitillä Portugalissa

Vietin viime viikonlopun pikavisiitillä Portugalissa, jonne saavuin myöhään torstai-iltana ja takaisin Suomeen lähdin sieltä varhain sunnuntai-aamuna. Vaikka visiitti oli varsin lyhyt, oli se silti erittäin antoisa. Sain nimittäin majoittua reissun ajan podengokasvattaja Carla Molinarin (kennel do Vale Negro) luona. Hän on kasvattanut koiria 45 vuotta ja podengojakin jo noin 20 vuoden ajan. Nykyään hän kasvattaa vain pieniä lk ja kk podengoja sekä transmontanon mastiffeja. Carla on Portugalin kennelliiton puheenjohtaja ja arvostettu kaikkien rotujen ulkomuototuomari.
Suomen ensimmäiset pieni lk podengot ovat Carlan kasvatteja.

Olin erittäin tyytyväinen näkemääni eli Carlan podengoihin. Niillä on sellaisia ominaisuuksia, joita itsekin toivon podengoilla olevan:
- reipas ja avoin luonne
- karkea ja vahva turkin laatu
- vahva luusto
- hyvä koko (säkäkorkeus 25-28 cm sekä uroksilla että nartuilla)
- terve ruumiinrakenne jne.

Vaikka olen harrastanut podengoja lähes 10 vuotta, niin kyllä Carlan kaltaiselta kokeneelta podengokasvattajalta silti kuulin jälleen jotain uutta podengoista sekä sain vahvistusta nykyiseen tietämykseeni.

Suomessa on moni harrastaja ja kasvattaja huolestunut podengojen terveystilanteesta ja etenkin legg-perthesistä. Sain Carlalta sellaista infoa, että legg-perthesiä on myös Portugalissa, mutta ko. sairautta ei siellä ’tunnisteta’. Eläinlääkinta kun on siellä varsin alkeellista verrattuna Suomeen. Podengojen yleisin omistaja ja kasvattaja Portugalissa on edelleen metsästäjä ja niin kuuluu ollakin, koska podengo on metsästyskoira. Metsästäjälle koiran tärkein ominaisuus on metsästysvietti eikä siinä haittaa, jos koira ontuu tms., pääasia on, että se metsästää. Näin ollen ontumiseen, mikä on esim. legg-perthesin oire, ei kiinnitetä huomiota.
Virallisiin terveystutkimuksiin Carla suhtautuu positiivisesti, mutta huomautti ettei niiden teettäminen Portugalissa ole yleistä, ehkäpä ei edes mahdollista.
Carla painotti sitä, että podengo on alkukantainen metsästyskoirarotu ja sellaisena sen pitäisi pysyäkin. Pikkupodengosta ei saa tehdä toy dog:ia, jota kannetaan sylissä ja pidetään kuin kääpiökoiraa. Sellainen ei sovi podengolle ja jos podengosta yritetään tehdä kääpiökoira/seurakoira, niin se tietää vain ongelmia. Sellainen kun ei sovi metsästyskoiran luonteelle ja seurauksena voi olla esim. aggressiivisuutta.

Keskustelin Carlan kanssa monesta muustakin podengoihin liittyvästä asiasta, mutta en ala niitä kaikkia tänne kirjaamaan. Matkani päätarkoitus oli kolmen pienen podengopennun noutaminen Carlalta ja niin tapahtuikin ja saavuin sunnuntaina iltapäivällä Helsinki/Vantaa lentokentälle kahden pienen kark.karvaisen podengotyttösen ja yhden pienen sileäkarvaisen podengopojan kanssa. Kaikki pennut olivat n. 10 viikon ikäisiä ja matkustivat kanssani matkustamossa todella nätisti kaikki yhdessä kassissa. Lentokentällä luovutin toisen pienistä karkeista nartuista Henriettelle, jonka kanssa pentu jatkoi matkaansa lentäen Tukholmaan ja sieltä edelleen tulevaan kotiinsa Henrietten luokse (www.liljeborgs.se). Pieni lk uros puolestaan lähti Vaasaan. Minun mukaani jäi pieni kk narttu Bem Haja do Vale Negro, joka meni asumaan Peten siskon kotiin Pajujärvelle. Omistamme ’Tiuhtin’ yhdessä Peten siskon kanssa ja kaikki Tiuhtin jälkeläiset tulevat aikanaan olemaan Irezumi –podengoja.
Tässäpä tänään otettu kuva Tiuhtista, joka ainakin tässä vaiheessa täyttää kaikki odotuksemme sekä luonteensa että ulkonäön puolesta.

28.3.2009

Terveystilanne mietityttää...

Muutamien podengokasvattajien ja –harrastajien kotisivuilla ja/tai blogissa on ollut viime aikoina pohdintaa pikkupodengojen terveystilanteesta. On hyvä, että asia mietityttää ja että omia ajatuksia saatetaan myös muiden luettavaksi.
Laitanpa tähän muutamia omiakin mietteitäni tästä asiasta. Aloitetaan vaikka legg-perthesistä, joka on siis reisiluunpään kuolioituminen. Käytän tekstissäni legg-perthesistä jatkossa lyhennettä LP.
LP tapauksia on sekä pienissä karkeissa että sileissä podengoissa muutamia. LP on siitä hankala sairaus, että sen periytyvyyttä ei tunneta vaikka sitä on tutkittu varsin kauan ja monen rodun kohdalla. Se tuntuu vaan ’tupsahtavan’ silloin tällöin sieltä täältä.
LP:stä löytyy netistä varsin hyviä artikkeleita, joihin kannattaa tutustua. Tässä muutama esimerkki:
Suomeksi:
http://www.geocities.com/Petsburgh/Reserve/2110/terveys.html
Englanniksi:
http://www.vetsurgerycentral.com/legg_calve.htm
http://www.angelfire.com/fl/atjournal/lp.html

Suomessa podengoilla LP:stä voi tehdä seuraavanlaisia huomioita:
- puhkeaa 7-10 kk:n iässä
- sairastuneet narttuja, mutta urokset kantajia
- sairastunut koira ollut portugalintuonti tai jompikumpi vanhemmista Portugalista
- sairaus etenee nopeasti ja vaatii aina leikkaushoidon (reisiluun pää amputoidaan, jonka jälkeen lonkka pysyy koossa vain lihaksien avulla)
- sairastuneita koiria ei ole käytetty jalostukseen, mutta niiden sisaruksia on

Podengoilla on LP:iä myös ainakin Britanniassa ja USA:ssa. Sen sijaan rodun kotimaan LP tilannetta ei tiedetä. Joko siellä ei osata diagnosoida sitä tai sitten asiasta vaan vaietaan. On kuitenkin päivänselvää, että LP:iä siellä podengoilla on, koskapa sitä esiintyy sieltä tuoduilla koirilla ja niiden jälkeläisillä. Toisaalta LP:iä ei voi olla huomaamatta koiralla, koska siihen sairastunut koira ei voi kivun takia käyttää sairastunutta jalkaansa vaan ontuu sitä. Mihin Portugalissa sitten tällaiset koirat päätyy, on arvoitus.
LP on siitäkin hankala tauti, että se ei esim. näy kantajakoiran lonkkakuvissa mitenkään eli lonkkakuvauksilla ei voida estää LP:n leviämistä.

Olen virallisten terveystutkimusten kannattaja ja vaikka moni sanoo, että miksi niitä pitää teettää, kun niistä ei löydy ’mitään’. Ihmettelen moista kommenttia, koska siihenhän pitäisi pyrkiäkin ettei niistä löytyisi mitään (=sairautta). Mutta ilman tutkimuksia tätä ei voida todeta.
Moni sanoo, että podengot on terve rotu tai että ’se ja se podengo’ on terve. No voihan se olla sitä päällisin puolin, mutta kun ’kurkistetaan’ syvemmälle, niin totuus voikin olla toinen. B-lonkat eivät vaivaa koiraa mitenkään, mutta ovat kuitenkin luokituksen mukaan 'lähes normaali/rajatapaus’. Kakkosen polvet omaava koira saattaa silloin tällöin hypähtää, kun polvi menee paikoiltaan, mutta ei se sen normaalia elämää haittaa. Asia erikseen on silmäsairaudet, joista muutamat johtavat koiran sokeutumiseen.
Mikäli näitä ei tutkita ja todeta vaan käytetään koiria jalostukseen ilman tutkimustuloksia, voi sairaudet lisääntyä ja pahentua rodussa meidän sitä tietämättä. Kun sitten jossain vaiheessa joku paljon jalostukseen käytetty koira tai sen jälkeläinen sokeutuu tai alkaa kipuilla lonkista tai polvista, ollaan jo myöhässä. Tutkimukset tulisi teettää ennen jalostuskäytön alkamista ja mielellään jokaiselle jalostukseen käytettävälle koiralle.
Polvi- ja silmätarkastukset on helppo tehdä, kun eivät vaadi koiran rauhoitustakaan. Ainoa vaikeus voi olla tutkimusoikeudet omaavan eläinlääkärin löytäminen. Kaikki eläinlääkärit kun eivät ole pätevöityneet ko. tarkastusten tekemiseen.

On erittäin valitettavaa, että joillekin kasvattajille ja omistajille/harrastajille raha merkitsee niin paljon. Siis sen tuleminen ja meneminen. Pennuista kun voi pyytää saman hinnan olipa niiden vanhemmilla terveystulokset tai ei. Omistaja taas voi kokea tutkimusten korkeahkon hinnan esteeksi niiden teettämiselle, mutta mielestäni jokainen koiran ottaja sitoutuu myös kantamaan huolta sekä oman koiransa että myös ko. rodun terveydentilasta. Ja jalostuskoiriahan on myös muilla kuin kasvattajilla. Voihan joku kysyä juuri sinun ainokaista koiraasi jalostukseen. Viimeistään siinä vaiheessa tulisi teettää terveystutkimukset ja nimenomaan ennen sitä astutusta eikä vasta sen jälkeen.

Joku podengoharrastaja peräänkuulutti blogissaan podengoyhdistyksen puuttumista näihin asioihin. Se on helpompi sanoa kuin tehdä. Podengoyhdistys koostuu rodun harrastajista ja kasvattajista. Lähes jokaiseen jalostukseen liittyvään kriteeriin, rajoitukseen, päätökseen ym. tarvitaan yleiskokouksen päätös ja se yleiskokous on siis kaikki jäsenet. Valitettavasti kaikki jäsenet eivät ajattele asioista samalla tavalla eikä kaikki halua rodun parasta ja kun päätösten pitää kuitenkin olla jäsenistön kannattamia, niin ne tyssää sitten siihen ennen kuin pääsevät esim. rotujärjestönkään käsiteltäväksi.
Vastuu on siis meillä, rodun kasvattajilla ja harrastajilla/omistajilla. Voimme ihan ilman mitään rajoitteita, kriteereitä yms. oma-aloitteisesti vaikuttaa näihin asioihin; teettää terveystutkimuksia, olla käyttämättä sairaita koiria tai kantajia jalostukseen, rajoittaa koiran jalostuskäyttöä jne.
Mikäli teemme näin, ei mitään rajoituksia, kriteereitä yms. tarvitse edes laatia, pelkkä oman järjen käyttö riittää.
-Tuija-

27.3.2009

Kennelpiirin palkinto


Kävin eilen illalla Pohjois-Savon Kennelpiirin yleiskokouksessa pokkaamassa Gizmon saavuttaman Vuoden Näyttelykoira 2008 kisan 3. sijan palkinnon, joka oli aivan upea lautanen. Osallistuminen kennelpiirin yleiskokoukseen oli ihan mielenkiintoinen kokemus, kun näki tätä koiratouhua siltäkin tasolta.

Joka toinen vuosi Kuopiossa järjestettävä 3-päiväinen Sawo Show on P-S kennelpiirin suurin koetos ja sen järjestämisen mahdollistaa vain aktiiviset jäsenyhdistykset.
Tänä vuonna ei Sawo Show:ta ole, mutta on sen sijaan täällä Iisalmessa ihka ensimmäisen kerran KV-näyttely (elokuun 1. vkonloppu). Siellä mekin sitten tullaan ahertamaan IKSY:n talkooporukassa.
Toki me pari omaa koiraakin kehään viedään, kun podengoilla on varsin mielenkiintoinen tuomari ellei tuomarinmuutosta tule. Elina-Tan Hietalahti kun sijoitti Gizmon RYP-1:ksi Oulun KV-näyttelyssä 2004 Gizmon ollessa tuolloin vasta 1 vuoden ikäinen. Nyt olisi tilaisuus saada häneltä myös arvostelu Gizmolle.

22.3.2009

Oliver S MVA & SV-09 ;-)

Oliver on tänään saavuttanut Malmössä Ruotsin valionarvon ja Ruotsin Voittaja -09 tittelin oltuaan ko. näyttelyssä ROP. Upeeta, mahtavaa !!!!

21.3.2009

Reissuamista

Viikko vierähti jo Tampereen näyttelystä enkä ehtinyt tänne mitään siitä kirjoittamaan. Töissä kiirettä lomatuurausten takia, reissusuunnitelmia jne...
Mutta asiaan. Tampereen KV-näyttelyssä voitto meni oikealle koiralle, sillä kasvattimme Oliver 'pikku-johtaja' oli ROP. Omat koiramme saivat erinomaisen, mutteivat sijoittuneet pu/pn kisoissa. Saksalaisen tuomarin arvostelutapa herätti keskustelua sekä kehän reunalla että jälkipyykkinä. Jotenkin jäi sellainen tunne ettei ko. tuomari ollut ihan perillä podengoista ja sehän onkin hyvin mahdollista, koska podengoja on Saksassakin vielä varsin vähän.

Mutta hienosti kasvattimme ja omat koiramme esiintyivät. Tässä pari todistetta kuvien muodossa.






Ja aivan kuten edellisessä viestissäni enteilin, palkittiin Gizmo Tampereen näyttelyn yhteydessä pidetyssä podengoyhdistyksen kokouksessa Vuoden Podengo 2008 kisan 2. sijasta ollen samalla paras pieni kk podengo Suomessa vuonna 2008. Ko. kilpailun sijat jaetaan näyttelytulosten perusteella. Jarra pokkasi toistamiseen Vuoden Veteraani kisan voiton.
Gizmolle on tulossa vielä yksi palkinto viime vuoden näyttelymenestyksensä perusteella ja se tulee ihan kennelpiiri -tasolla. Mutta siitä lisää sitten, kun ne tulokset on julkistettu (26.3.).

Nyt huokaistaan pari viikkoa ja sitten lähden pikavisiitille Portugaliin hakemaan pari podengopentusta. Toinen niistä menee Peten siskolle/meille ja toinen jatkaa Suomeen tultuamme matkaansa kohti Ruotsia.
Tuon rupeaman jälkeen on taas parin viikon huili ja sitten suuntaan parin koiramme kera näyttelyyn Norjan Lofooteille. Siitä viikon päästä Kiuruveden ryhmikseen Rico kehään Peten kanssa, minä menen toiseen kehään kehäsihteeriksi.
Sitten viikko kotopuolessa ja sen jälkeen on mulla 2 viikon kuntoutuskurssi Liperissä, jonka välissä olevana viikonloppuna käväisen Ricon kanssa Mikkelissä podengojen agilityleirillä.
Kurssilta palattua heti lauantaina taas näyttelyyn jne. Eipä ehdi käymään aika pitkäksi ;-)
-Tuija-

5.3.2009

Jo helpottaa ;-)

Vihdoinkin Mennin juoksu alkaa olla ohi ja pian päästään normaaliin asumisjärjestelyyn. Vielä tämä viikko pidetään Rico ja Menni erillään työpäivän ajan. Ensi viikolla olemmekin sitten talvilomalla ja koirille koittaa onnen päivät, kun pääsevät ulkoilemaan muulloinkin kuin aamulla ja illalla.

Viikon päästä perjantaina starttaammekin sitten pitkästä aikaa reissun päälle, kun pakumme keula suunnataan kohti Tamperetta, jossa vietämme koko viikonlopun. Perjantaina vierailemme siellä Luna -kasvattimme luona. On kiva nähdä, onko Luna edelleen samanlainen touhuntyttö kuin mitä oli meillä ollessaan.

Lauantaina on sitten vuorossa Tampereen KV näyttely sekä podengoyhdistyksen kevätkokous, jossa julkistetaan Vuoden Podengo -kilpailun tulokset.
Sen verran olen itsekin tuloksia laskeskellut, että tiedän ettei Gizmo pystynyt kolmatta kertaa uusimaan ko. kisan voittoa, mutta on kuitenkin kisan kakkonen vaikka kävi viime vuonna vain 7 näyttelyssä Suomessa (kilpailussa otetaan huomioon enintään viiden suomalaisen näyttelyn tulokset).
Gizmo on kuitenkin v. 2008 paras pieni karkeakarvainen podengo. Kokonaiskisan voittaja on pieni lyhytkarvainen podengo.
Jarra kuulemma sen sijaan kuulemma voitti toistamiseen Vuoden Veteraani -kisan. Jarra rules ;-)

Käytyäni helmikuun alussa pienimuotoisen trimmauskurssin olen nyt soveltanut siellä saamiani oppeja podengoihimme. Liian 'sliipattuja' en koiristamme silti tee, koska mielestäni kk podengojen kuuluukin näyttää hieman rähjäisiltä. Siistimiseni lopputulos on nähtävissä Gizmon, Mennin ja Jarran turkeissa Tampereen näyttelyssä.
-Tuija-

25.2.2009

Suomen ennätys

Tampereen KV näyttelyssä 14.3. syntyy uusi Suomen ennätys !
Pieniä karkeita podengoja on nimittäin ilmoitettu peräti 23 kpl.
Tätä ennen taitaa suurin määrä olla 20 koiraa.
Luvassa siis hieno 'kattaus' podengoja samalla kertaa.
Jännityksellä odotamme mitä tuleman pitää.
Meiltä Tampereelle lähtee 3 koiraa.
-Tuija-

23.2.2009

Koiranäyttelyjen ryhmäkilpailut

Olimme lauantaina Tuusniemen ryhmänäyttelyssä ja kun Gizmo oli ROP ja Jarra ROP-veteraani oli niiden tämän vuoden alussa tulleiden uusien näyttelynjärjestämissääntöjen mukaan pakko jäädä myös ryhmäkilpailuihin. Ellei jää, on näyttelynjärjestäjä oikeutettu mitätöimään koiran näyttelytulokset. En tiedä, tehdäänkö sitä käytännössä, mutta kyllä tuolla ainakin tarkistettiin jokaisen koiran läsnäolo ryhmäkehässä.
Toki me yleensä ryhmäkilpailuihin jäädään, kun Gizmo on niissä silloin tällöin pärjännytkin, mutta kyllä kieltämättä varsin usein turhauttaa jäädä odottamaan moneksi tunniksi ja sitten tuomari vain ylimalkaisesti vilkaisee koiraa ja siinä kaikki; kiitos ja näkemiin.
Tuusniemellä podengot arvosteltiin klo 9.30 ja ryhmäkilpailut alkoi klo 16 maissa. Kun kyseessä oli pikku näyttely keskellä ’ei mitään’, niin kyllähän siellä odottavan aika oli todella pitkä. Onneksi paikalla oli myös tuttaviamme ja pystyimme juttelemaan ja kuluttamaan aikaa heidän kanssaan.
On todella valitettavaa, että noissa ryhmäkilpailuissa suositaan tiettyjä rotuja, jotka sijoitetaan ja usein nämä harvinaisemmat rodut jäävät taka-alalle. Kuitenkin jokainen ko. kisaan päässyt on ollut rotunsa paras tai ROP-veteraani eli erinomainen rotunsa edustaja, mutta siltikään koirat eivät tunnu olevan siellä ’samalla viivalla’. Tämän vuoksi sinne ei tiettyjen rotujen edustajat aina jääkään.
-Tuija-

Koiralauman elämää....

Meidän koiralaumaamme kuuluu 4 narttukoiraa ja 2 urosta. Nartuistamme 3 on sterilisoituja, joten vain Menni ’juoksee’ enää, mutta kyllä tuo yksikin saa poikien päät sekaisin.
Mennillä kun juoksu kestää vielä tavanomaista pidempään, joten se on aikamoinen rasitus kaikille osapuolille. Onneksi meillä on iso talo ja saadaan Menni ja pojat riittävän erilleen toisistaan, mutta tottahan pojat haistavat juoksuisen tytön vaikkeivat sitä edes näkisikään. Menni on siis omassa huoneessaan, Rico omassa ja Gizmo on sit muun jengin kanssa.
Gizmo ’sekoaa’ ns. nartun tärppipäivinä, muuten se on varsin rauhallinen, kun on elänyt koko ajan narttujen kanssa ja tottunut niiden tuoksuihin.
Pojat liehittelevät meitä parhaan taitonsa mukaan toiveenaan päästä siten tytön luokse. Se alkaa vaan käydä rasittavaksi, kun koko ajan pyörivät jaloissa. Ja toki vahtivat Mennin huoneeseen menevää porttiaan ja piippaavat sen takana. Hermot on siis koetuksella niin meillä 2- kuin itse 4-jalkaisillakin....
Rico pitää myös oma-aloitteista dieettiä Mennin juoksun aikaan. On likimain täysin syömättä, ei edes herkut kelpaa. Vettä sentään juo ettei ihan kuivu. Laitan pari kertaa päivässä sille Nutri-plus geeliä väkisin suuhun, että saa siitä edes kivennäisiä ja suoloja. Mutta se on selvää, että Ricon kroppa tulee olemaan varsin trimmissä kunnossa Mennin juoksujen jälkeen.
Että tällaista hauskaa on omistaa ja pitää kotona sekä narttu- että uroskoiria ;-)
-Tuija-

22.2.2009

Blogi meillekin ;-)

Kun nämä blogit on niin kovasti suosittuja ja kivoja lukea, päätimme mekin perustaa sellaisen, että voimme kotisivuja epävirallisemmin kirjoitella kuulumisista ja mistä milloinkin.