26.11.2017

RIP Irezumi um sopro de Inverno "Elli"

RIP Irezumi um sopro de Inverno "Elli"
27.11.16-25.11.17
Elli menehtyi jäätyään auton tönäisemäksi.

Olit niin pieni ja hento,
elämäsi lyhyt kuin tähdenlento.
Olit pirteä kuin kevätpuro,

lämmin kuin kesäpäivä,
ruskea kuin syksynlehti,
kaunis kuin lumihiutale.
Sellainen sinä olit, Elli

Voimia ja jaksamista Ellin omistaneelle Tiinalle
tämän suuren surun ja menetyksen keskellä.

20.11.2017

3. Irezumien sukupolvi näki päivän valon

Erna synnytti 19.11. yönä kaksi kaunista tyttöpentua, joista toinen valitettavasti oli eloton enkä saanut siitä elvytettyä. Ensimmäisenä syntynyt pieni (143 g) kaunis tyttönen on kuitenkin erittäin elinvoimainen ja voi hyvin aivan kuten emänsäkin, joka hoiti synnytyksen ensikertalaiseksi varsin mallikkaasti.
Tämä pieni tyttönen on ensimmäinen 3. sukupolven Irezumi, sillä sekä sen emä että emänemä ovat Irezumeja.
Pienelle tyttöselle on jo koti tiedossa.


9.11.2017

Erna 50 vrk tiineenä

Ernan tiineyttä on nyt 50 vrk takana. Masu on kasvanut jo kovasti ja 'maavara' pienenee koko ajan.
Olotilaansa tuleva mammakoira ei aina ymmärrä vaan vauhti ja meno on yhtä lujaa kuin ennen tiineyttä. Saas nähdä, onko masussa vain kaksi pentua kuten ultra näytti vai kenties kolmaskin...







28.10.2017

Meille tulee pentuja

Ernan tiineys vahvistui ultrauksella ja masussa on kaksi pentusta.
Pennut syntyvät marraskuun 20. päivän aikoihin.
Tiineys on mennyt hyvin, mitä nyt Ernalle epänormaalia ruokahaluttomuutta on esiintynyt, mutta sehän kuuluu asiaan tiineyden puoli välin aikoihin.


23.9.2017

Hyviä ja hieman huonompiakin uutisia

Aloitetaan hyvillä uutisilla. Kymmenes Irezumi pentue on laitettu alulle. Erna (FI & NO Mva Irezumi Valkyrie Gunnhild) on astutettu Mikkellä (FI & SE mva, FIW-13, FIW-14 Marella Lago). Erna on PRA kantaja, mutta Mikke on terve. Lisää PRA:sta päivityksen loppupuolella. Tässä kuvia Mikkestä.






                                          Ja pari kuvaa myös Ernasta.



Ernasta löytyy tietoja ja lisää kuvia kotisivuiltamme.

Mikken tiedot löytyvät KoiraNetistä.

Erna ultrataan lokakuun puolivälissä ja pennut syntyvät marraskuun loppupuolella.

Ja sitten hieman niitä huonompia uutisia.
Portugalinpodengoille on valmistunut PRA-geenitesti, jolla testataan, onko koira sokeuttavan PRA silmäsairauden kantaja (carrier), tuleeko sairastumaan siihen (affected) vai onko sen osalta terve (free).
Teetin tämän testin kaikille omille koirilleni hollantilaisessa laboratoriossa ja tulos on, että kaikki kotona olevat nartut ovat sairauden kantajia ja Nino-poika on 'affected' eli tulee sairastumaan ko.sairauteen. Tämä uutinen ei tietenkään ollut mitenkään toivottu, mutta hyvää siinä on se ettei Ninoa nuoren iän (10 kk) vuoksi ole vielä ehditty käyttää jalostukseen.
Käytin Ninon myös virallisessa silmätarkastuksessa, josta Nino sai vielä terveen paperit eli merkkiä PRA:sta ei silmissä vielä ole. Tarkastus tullaan teettämään Ninolle 1-2 vuoden välein. Toivottavasti Nino saa elää näkevillä silmillä useita vuosia. Sairaus ei ole kivulias ja sokeutuminen tapahtuu pikku hiljaa, joten koira pystyy kyllä elämään ko. sairauden kanssa lähes normaalia elämää.

Tässä tähän mennessä testattujen koiriemme ja kasvattieni tulokset. Nimen perässä testitulos sekä vanhempien tulokset.
Irezumi Vinho Verde 'Saura': carrier (kantaja)
Irezumi Beleza do Norte 'Rhonda': carrier (kantaja)
- Vanhemmat: Oliver (terve) x Saura (kantaja)
Irezumi Valkyrie Gunnhild 'Erna': carrier (kantaja)
- Vanhemmat: Tommy (terve) x Saura (kantaja)
Irezumi A Geada do Inverno 'Nino': affected (sairas)
- Vanhemmat: Veeti (kantaja tai sairas, ei ole testattu) x Saura (kantaja)
Renata da Terra dos Moinhos 'Misna': carrier (kantaja)
Irezumi Espírito de Inverno 'Isla': testitulos ei ole vielä valmistunut
Irezumi Nascer do Sol 'Oliver': free (terve)
Irezumi Borla do Norte 'Bono': free (terve)
- Vanhemmat: Oliver (terve) x Saura (kantaja)
Irezumi Viking Gunnolf 'Duke': carrier (kantaja)
- Vanhemmat: Tommy (terve) x Saura (kantaja)
Irezumi Viking Gunngeir 'Aslan': carrier (kantaja)
- Vanhemmat: Tommy (terve) x Saura (kantaja)

Yhdistää siis voi terve x terve tai terve x kantaja. Tällöin ei tule sairastuneita. Kantajia ei siis tarvitse karsia pois jalostuskäytöstä.

Suomen Portugalinpodengot ry:n kotisivuilla on listaus PRA testatuista podengoista. Lista testatuista ja tuloksista löytyy täältä.

Tässä tietoa PRA:sta:

Etenevä verkkokalvon surkastuma (PRA)

PRA (progressiivinen retina atrofia) eli etenevä verkkokalvon surkastuma tuhoaa silmän valoa aistivia soluja. Kyseessä on ryhmä sairauksia, jotka ovat eri geenien aiheuttamia.
PRA:ta on montaa tyyppiä, eri rotujen PRA:t ovat erilaisia ja jopa samassa rodussa voi olla useita eri muotoja. PRA voi esiintyä millä tahansa rodulla. Yleisin periytymismekanismi on autosomaalinen resessiivinen.
Kliinisten oireiden ilmenemisikä ja eteneminen vaihtelevat liittyen PRA-muodon syntymekanismiin. Hyvin nuorella koiralla esiintyvä PRA:n muoto liittyy epänormaaliin näköhermosolujen kehitykseen. Myöhemmällä iällä alkavassa PRA:ssa sen sijaan näköhermosolut kehittyvät normaalisti, mutta alkavat rappeutua.
Useimmissa PRA:n muodoissa koira muuttuu ensin hämärässä epävarmaksi ja pelokkaaksi. Tämä johtuu hämäränäössä tärkeiden verkkokalvon sauvasolujen surkastumisesta. Myöhemmin koira sokeutuu kokonaan verkkokalvon tappisolujenkin surkastuessa. Silmäterä on laaja ja silmänpohjan lisääntynyt heijaste näkyy erityisen selvästi valon kohdistuessa laajentuneeseen pupilliin.
PRA:han ei ole hoitoa, mutta tutussa ympäristössä sokea koira voi pärjätä erittäin hyvin. Diagnoosi tehdään yleensä silmänpohjan oftalmoskooppisessa tutkimuksessa. Verkkokalvon sähköisessä tutkimuksessa (ERG) voidaan havaita muutoksia näköhermosoluissa jo ennen oftalmoskooppisessa tutkimuksessa nähtäviä selviä verkkokalvon rappeutumamuutoksia.
PRA-sairasta koiraa ei saa käyttää jalostukseen. Geenitestillä kantajaksi todettua koiraa voidaan käyttää jalostukseen geneettisesti terveen kumppanin kanssa.



19.7.2017

Oulun näyttelyt ja pentuetapaaminen

Vihdoin heinäkuun puolivälissä koitti kauan odotettu viikonloppu, jolloin Norja-pentueeni isäkoira Tommy saapui Trondheimista Ouluun koiranäyttelyihin. Samalla oli tarkoitus pitää pentuetapaaminen, johon oli alustavasti tulossa kaikki pennut, mutta valitettavasti Aslan ei lopulta päässytkään paikalle. Paikalla olivat kuitenkin Tommy-iskä, Saura-äippä, Erna, Frodo ja Duke.

Näyttelyyn osallistuivat lauantaina Tommy, Duke ja Saura. Tommy the oldman kuittasi potin ollen Rotunsa paras, ja Suomen sertin ja kans.välisen cacibin voitettuaan saavutti niiden myötä Suomen, Pohjoismaiden ja Kansainvälisen muotovalion arvot. Ei hullummin ollenkaan. Duke-poika tuli uroksissa hienosti toiseksi. Saura oli puolestaan narttujen toinen.

Kun näyttelykuviot oltiin saatu lauantaina vietyä läpi, siirryimme järjestämämme piknikin pariin. Siinä vaiheessa päivää pieni huikopala tulikin jo tarpeeseen. Ja tottahan me myös skoolattiin Tommyn hienolle menestykselle ja yhteiselle tapaamisellemme.


Suuret kiitokset kaikille asianosaisille, kun tulitte paikalle ja mahdollistitte tämän hienon tapahtuman, joka jää ainakin minun muistoihini ikuisesti. Erityiskiitokset kuuluvat tietysti Tonelle ja Tommylle, jotka Anniken + podengotyttöjen kanssa tulivat tänne Ouluun Trondheimista asti Tommyn pian 3-vuotta täyttäviä jälkeläisiä tapaamaan. Nyt vierailunappula on heitetty meille ja toivottavasti pääsemme vierailemaan Trondheimissa uudestaan parin vuoden sisällä.

Sunnuntain näyttelyssä Tommy oli myös ROP portugalilaisen tuomarin arvostelemana ja myös narttujen voitto meni Norjaan Anniken nartulle.

Kuvia näyttelyistä ja pentuetapaamisesta löytyy täältä


10.7.2017

Matka pohjois-Norjaan kesäkuussa 2017


Lähdimme perjantaina 16.6.17 kotoa kohti pohjoista asunto-autollamme kera viiden koiramme. Valitsimme matkareitiksi Pudasjärvi-Rovaniemi-Ylläs-Muonio jne koska kuulimme, että Kolari-Muonio välillä on tietyön takia useita kymmeniä kilometrejä tietä soralla. Rovaniemen kautta ajaessa ei tietöitä ollut lainkaan. Vasta lähempänä Kilpisjärveä oli muutamia pätkiä soralla.

Eka yön vietimme Ylläksellä tosi kivalla p-paikalla, jonne yön aikana oli ilmestynyt myös osan matkaa kanssamme matkanneet Järvilät. Aamulla kävimme some:ssa varsin kuuluisaksi tulleessa Jouni kaupassa Äkäslompolossa. Sen jälkeen jouduimme tekemään pienen koukkauksen takaisin päin, kun Järvilän Pekan kännykkä oli sanonut yön aikana työsopimuksensa irti ja hän tarvitsi uuden. Tuolla Lapissahan ei kännykkäkauppoja ole ihan joka nurkalla.

Maailman suurin poro Jounin kaupalla Äkäslompolossa

Kittilästä ajoimme samaa kyytiä Kilpisjärvelle, jossa tankkasimme auton ja kävimme syömässä. Kilpisjärveltähän ei ole Norjan rajalle enää kuin pari kilometriä. Itse Kilpisjärven järvi oli muuten edelleen suurelta osin jään peitossa vaikka oli siis jo kesäkuu puolessa välissä. Myös ilmanala oli selvästi viileämpi ja moni suomalainen alkoi tässä vaiheessa kaivaa kassistaan lämpimämpiä vaatteita esille.

Ja mikä huima ero on maisemilla, kun päästään Kilpisjärveltä Norjan puolelle. Kilpisjärvellä Saana-tunturi näyttää isolta, mutta on varsin pieni verrattuna pohjois-Norjan vuoriin. Silmiinpistävää oli lumen määrä vuorilla verrattuna aikaisempiin reissuihin, jotka olemme Tromssan näyttelyn takia tehneet aina tähän samaan aikaan. Lunta oli nimittäin selvästi aikaisempia vuosia enemmän. Eli kesä oli myöhässä myös siellä eikä vain Suomessa.

Tässä vaiheessa hieman huolta aiheutti se, kun olin vasta tässä vaiheessa saanut selville, että Tromssassa aikaisemmin käyttämämme leirintäalue oli suljettu emmekä tienneet, mihin voisimme seuraavaksi yöksi majoittua. Päätimme kuitenkin käväistä leirintäalueella katsomassa sen tilannetta ja siellä olikin lappu, että voivat ottaa muutamia majoittujia vastaan. Niinpä pystyimmekin majoittumaan tuolla varsin kivassa paikassa vuonon päässä sijaitsevassa leirintäalueella.

Sunnuntaina oli vuorossa näyttely, josta on täällä blogissa oma juttunsa, joten en palaa siihen enää. Näyttelyn jälkeen Järvilät lähtivät kotimatkalle, me puolestaan palasimme kävimme ryhmäkehien jälkeen hakemassa sushia Tromssan keskustassa sijaitsevasta Rå Sushista. Sushit olivat todella hyviä ja luonnollisesti kala oli niin tuoretta kuin se pohjois-Norjassa vaan voi olla. Ja tulipa maistettua valastakin, joka oli ihan hyvää ja ostimme sitä pakasteena pienen palan mukaammekin myöhemmin matkallamme.


Valaan lihaa sushina
Tromssan keskustaan lähdimme seuraavana päivänä, mutta kun se ei ole ollenkaan hyvä liikkua asuntoautolla, kun tiet ovat kapeita eikä riittävän isoja parkkipaikkoja ole, niin tyydyimme vain ajamaan saaren läpi menemällä sinne meren alaisen tunnelin kautta ja tulemalla n. 2 km pitkän sillan kautta. Tromssan keskustahan sijaitsee pienellä, vain n. 20 km pitkällä ja 8 km leveällä saarella.
Tromssan näimme parhaiten maisemahissistä, jonne menimme seuraavaksi. Hissi nousi Tromssan viereiselle vuorelle ja sieltä näkyi koko Tromssan saari ja ympäristö erittäin hyvin.



Iltapäivällä lähdimme jatkamaan matkaa Tromssasta kohti Altaa. Teiden laatu vaihteli varsin paljon ja näin kesäaikaanhan ei tietöiltäkään voi välttyä ja matkalla olikin muutama varsin isolla soralla ollutta tienpätkää. Maisemat olivat pitkälti vuonomaisia, koska tie kulkee vuonon reunaa pitkin. Kovasta vuonoihin tiirailemisesta huolimatta emme onnistuneet näkemään yhtään valasta.

Yön vietimme autossamme vuonon reunalla sijaitsevalla p-paikalla. Aamulla jatkoimme matkaa kohti Altaa. Muutama kilometri ennen Altaa sijaitsee Tirpitz-museo ja se oli ehdoton vierailupaikkamme, koska Eero on erittäin kiinnostunut sotahistoriasta. Vaikka museo oli pieni, oli siellä paljon materiaalia Tirpitz-taistelulaivasta, jonka englantilaiset upottivat Tromssan viereisen Hoya saaren rantaan. Museo vierailun lopuksi saimme nähdä englantilaisten tekemän dokumentin Tirpitzin vaiheista. Museo on pienestä koostaan huolimatta vierailemisen aiheinen kohde.



Vähän ennen Altan keskustaa oli myös nähtävyyspaikka, jossa oli esi-isiemme tekemiä kalliopiirroksia.

Altan keskusta on varsin pieni, mutta ilmeisesti sen ainoasta ostoskeskuksesta onnistuimme löytämään sushi-paikan, jollaista ei ole yhtään Suomessa. Nimittäin sushi-linjan, josta voi itse valita liukuhihnalta haluamansa annokset ja maksaa ne ruokailun lopuksi kassalle. Lautasen väri määrää hinnan. Ja taas sushi on aivan erinomaista maultaan ja laadultaan.

Altasta matkamme jatkui Nordkappiin ja se väli olikin reissun raskain ajettava. Maisema muuttui välillä tunturimaiseksi ja välillä oli pitkiäkin tasaisia pätkiä, mutta sitten tuli jyrkkiä ja pitkiä nousuja, joissa autokin oli kovilla. Tunturissa oli ihan talvista ja lumista, ei tietoakaan siitä, että oli jo kesäkuu.



Vuorien läpi kulkevia tunneleita oli matkalla paljon, pisin oli 6,8 km.


Nordkapissa kävimme ensin läheisessä pikkukaupungissa, jonka satamaan oli rantautunut todella iso matkustajalaiva. Laiva oli sitä luokkaa, että ns. ruotsinlaivat ovat pikkupurtiloja siihen verrattuna. Kävimme katsomassa sitä lähempääkin ja samalla löytyi kiva matkamuistomyymälä ja sieltä suomalainen myyjä, jonka kanssa vaihdoimme muutaman sanan. Hän sanoi, että heillä käy eniten saksalaisia ja usalaisia turisteja, jotka tulevat noilla isoilla laivoille. Ko. turistit käyvät sitten linja-autoilla Nordkapissa.

Nordkapp on siis manner-Euroopan pohjoisin piste, jonne pääsee autolla. Viimeiset 30 km olivat jälleen aikamoista ylämäkeä. Yllättävää oli myös se, että Nordkappin alueelle pääseminen maksoi 270 NOK/hlö. Se sisälsi vain pääsyn tuolle hyytävän kylmälle ja tuuliselle alueeelle, ei mitään muuta. Porukkaa oli pilvin pimein ja parkkipaikalla oli kymmeniä asuntoautoja. Yöpyäkin siellä olisi voinut, mutta hyytävän kylmän sään takia sellainen ei tullut kyllä mieleenkään. Ennen ulos menoa puimme päällemme lähes kaikki lämpimät vaatteet mitä meillä oli mukanamme ja siltikin ulkona palelsi. Koiria emme ottaneet ulos siellä ollenkaan, koska ne olisivat jäätyneet kuin russakat kovan tuulen takia.
Nordkapissa on iso rakennus, josta löytyy mm. kahvila, museo, matkamuistomyymälä yms. Siellä tuhlasimme loput norjan kruunut mitä enää jäljellä oli.


Nordkapista ajoimme sitten Karigasniemen tulliaseman kautta Suomen puolelle. Sieltä Kaamasen kautta Saariselälle, jossa kävimme katsomassa hiljaista laskettelurinnettä. Saariselkä oli ainoa paikka matkallamme, jossa satoi lunta vaikka lunta muuten kyllä matkalla näimme ihan riittämiin.

Kilometrejä tällä reissulla kertyi auton mittariin n. 2700. Matka oli todellakin näkemisen ja kokemisen arvoinen. Pohjois-Norja on vaan niin upea maisemiltaan.

Kuvagalleria löytyy: https://goo.gl/photos/qYWeBz4MuGUKANBK9.


24.6.2017

Näyttely Tromssassa 18.6.2017

 Meillä näyttää olevan vakiintunut tapa käydä parin vuoden välein näyttelyssä Tromssassa pohjois-Norjassa. Sehän on meidän lähin näyttely Norjassa. Matkaa n. 800 km/suunta.
Ko. näyttelyssä on aina sekä kaikkien rotujen kansainvälinen näyttely että myös kaikkien rotujen pentunäyttely. Edellisen kerran kun olimme ko. näyttelyssä, silloin meiltä oli mukana Erna pentuluokassa ja Rhonda valioissa. Tällä kertaa oli Nino pennuissa ja Erna avoimessa luokassa.

Tuomariksi oli norjalaisen tuomarin tilalle vaihtunut rodun spesialisti Vitor Veiga Portugalista. Hänhän on Portugalissa podengoyhdistyksen puheenjohtaja.
Näyttelyyn oli ilmoittautunut neljä pientä sileäkarvaista podengoa, joista kehässä oli vain kaksi tuloksilla ROP ja VSP. Näyttelyn luetteloa ei tullut sateen vuoksi ostettua, joten en tiedä varmaksi, oliko koirat Norjasta vai Ruotsista.
Pieniä karkeita oli ilmoittautunut kolme, jotka kaikki kasvattejani. Omia koiria kaksi eli Nino ja Erna ja Järvilöiden mukana oli Aslan.
Nino arvosteltiin ekana ja eihän se näyttelydebyytti esiintymisen suhteen ihan putkeen mennyt vaikka olimme käyneet sitä varten neljä kertaa näyttelytreeneissä. Ne saavat siis jatkua...
Muutaman raviaskeleen Nino onnistui kuitenkin nelivedon ja tasajalkahyppelyjen joukossa ottamaan, joten tästä on hyvä jatkaa.
Tuomari tykkäsi erityisesti Ninon upealaatuisesta turkista. Kuono-osaa hän piti liian pitkänä ja moitti myös kuonossa olevaa pientä pigmenttipuutosta (viiva) ja piti Ninon pieniä silmiä liian pyöreinä.
Arvostelu oli kuitenkin oikein hyvä: Typical. Excellent ears, head, coat, tail and topline. Correct movement, temperament and angulation. Extra ordinary wiry coat. The muzzle is a little bit long. A little bit round eyes.
Tuloksena Rotunsa paras pentu. Kävimme myös kastumassa ryhmäkehässä, sieltä saimme vain kokemusta, mutta siellä Nino ilmeisesti väsymyksen vuoksi esiintyi rauhallisemmin.

Seuraavana kehään meni Aslan, jonka kuonoa tuomari myös piti hieman liian pitkänä sekä turkkia vähän ylikasvaneena.
Aslanin arvostelu: Typical. Excellent eyes, ears,topline,tail,teeth. Correct movement, temperament, angulation. Would like more triangulation of head, better coat on head, neck and chest with more texture.
Tuloksena paras uros kera sertin ja cacibin sekä Norjan muotovalio arvon. Suuret onnittelut Järvilöille Aslanin uudesta valion arvosta !

Viimeisenä kehään meni Erna, josta tuomari tykkäsi kovasti: Typical. Excellent head, eyes, ears, topline and teeth. Correct movement, temperament and angulation. Hair on top of head could be better. Good proportions.
Tuloksena paras narttu kera sertin ja cacibin.

ROP tittelistä kisasivat siten sisarukset Aslan ja Erna. Voiton vei Erna.
Tuomari kertoi kovasti koirista suullisesti sekä rodusta yleensäkin arvostelun jälkeen.

Näyttelyn jälkeen lepäsimme yön yli ja seuraavana päivänä tutustuimme Tromssaan. Iltapäivällä lähdimme jatkamaan kesälomareissun merkeissä matkaa kohti Altaa ja Nordkappia. Muuta siitä tulee oma juttu tänne blogiin aikanaan.

Ninon ensi esiintyminen näyttelykehässä

ROP pentu
Erna ROP / Aslan VSP



Aslan
Seuraavana meillä on vuorossa kotinäyttelyt täällä Oulussa heinäkuun puolivälissä. Lauantain näyttelyssä tulee myös olemaan Tommy x Saura pentueen pentuetapaaminen, joka on siitä erikoinen, että myös Tommy-iskä tulee Norjasta sekä näyttelyihin että jälkikasvuaan tapaamaan.



14.5.2017

Uusi Irezumi muotovalio

Se on helppoa, kun on komea ja reipas koira. Valioituminen nimittäin...

Irezumi Viking Gunnolf "Duke" on käynyt varsin harvakseltaan näyttelyissä, mutta serteja on tullut riittävä määrä ja Suomen Muotovalio -titteli oli eka kertaa saavutettavissa eilen Ikaalisten ryhmänäyttelyssä.
Hieman minulle kasvattajana jännitystä aiheutti siellä arvostellut tuomari Harri Lehkonen, joka on varsin ankara tuomari eikä esim. muutama vuosi sitten isossa ulkomaisessa arvonäyttelyssä valinnut podengoista ROP-koiraa ollenkaan vaikka siellä oli esillä upeita podengoja Suomestakin.
Mutta toisaalta olin toiveikas, koska samainen tuomari teki aikoinaan Duken Saura-äipästä valion, joten toivoin ja odotin, että kun hän on tykännyt äidistä, voisi tykätä myös pojasta.
Ja näin todellakin kävi, kun Duke omistajansa Ninan esittämänä saavutti Ikaalisten ryhmänäyttelyssä ROP ja serti tuloksen ja sen myötä Suomen Muotovalio -tittelin.

Duken sisko Erna sen sijaan ei ole sitä viimeistä sertiä onnistunut vielä kolmessa yli 2-vuotiaana käymässään näyttelyssä saavuttamaan. Viimeisimmästä sentään tuli jo ERI-tulos, joten jospa seuraavassa näyttelyssä kesällä vaikka tärppäisi.

Suuret onnittelut Dukelle ja Ninalle vielä tätäkin kautta ja kiitokset Ninalle, kun olet näyttelyttänyt Duken valioksi asti. Resurssithan Dukella valioitumiseen todellakin on, kuten alla olevista kuvista näkyy.





Kyllähän tämä oli myös eräänlainen työvoitto Dukelle ja Ninalle, kun Duke sairasteli viime vuoden puolella saatuaan sikajauhelista toksoplamoosin ja siitä paraneminen vaati paljon työtä ja lääkitystä ja sen myötä Duken fyysinen kuntokin heikkeni. Ja kun sen lisäksi sattui myös epämiellyttävä kohtaaminen isomman koiran kanssa ja sen vuoksi Duken itsevarmuus oli jonkin aikaa kateissa, voi tätä todellakin sanoa työvoitoksi.


13.4.2017

Kevät keikkuen tulevi

Kevät pitäisi kalenterin mukaan alkaa olla jo käsillä, kun on pääsiäinen.
Valitettavasti täällä Oulussa ei ulos katsoessa kovin keväältä näytä, sillä lunta on vielä reilusti.
Toivottavasti se sulaa juhannukseen mennessä...

Viimeisimmät pennut ovat ehtineet jo 4,5 kk:n ikään ja kuten alla olevista kuvista näkyy, ovat pahimmassa kasvuvaiheessa juuri nyt. Jalat ovat saaneet tytöillä kovasti pituutta, mutta runko tytöillä on pahasti kesken kehityksen. Nino-poika puolestaan on kasvattanut rungostaan urosmaisen jämäkän, mutta jalat saisivat saada lisää pituutta.
Mutta uskonpa, että kärsivällisyys palkitaan ja näistäkin pennuista tulee vielä upeita podengoja.
Saura-äipän vauhtigeenit ovat menneet varsin vahvasti tytöille, jotka molemmat ovat varsinaisia vauhti-pomppu-hyppy menijöitä, joiden päätä ei vauhti ja vaaralliset tilanteet huimaa. Nino-poika on ihan eri kaliiperia siskoihin verrattuna. Isla-sisko kun kyläilee meillä, niin Ninolla vaan pää pyörii, kun kroppa ei ehdi Islan vauhtiin mukaan :-)

Elli

Isla

Nino

25.2.2017

Pennut 13 vkon ikäisiä

Elli

Isla

Nino
Aika rientää ja pennut kasvavat. Ellin paino 12 viikon ikäisenä ekassa rokotuksessa oli ollut n. 2,4 kg, Islan 2,9 kg ja Ninon 3.7 kg.
Nino siis jäi meille itselle ja siitä tulee tulevaisuudessa Misnan sulho kunhan ikää on riittävästi ja on viralliset terveystulokset silmien ja polvien osalta.

Isla kävi meillä kylässä ja vauhtia sisaruksilla piisasi aivan kuten pentuaikana. Isla on selvästi korkearaajaisempi kuin tappijalka Nino, joka puolestaan on selvä uros vahvuudeltaan.


26.1.2017

Tytöt lähtivät omiin koteihinsa

Niin se aika taas riensi ja pennut saavuttivat 8 viikon iän. Kyllä niitä olisi voinut pidempäänkin pitää, mutta kun niitä jo odotettiin tulevissa kodeissa, niin olihan se napanuora katkaistava.
Elli lähti Lappeenrantaan ja Isla on sijoituskodissa Kuopiossa. Nino-poika vielä odottelee mahdollisen oman kodin löytymistä. Joskin pahoin pelkään, että Eero on jo kiintynyt siihen niin ettei raski siitä enää luopua...

Elli 8 vkoa
Isla 8 vkoa
Nino 8 vkoa
Viimeinen yhteispentukuva

9.1.2017

Pennut 6 viikon ikäisiä

Elli

Elli

Isla

Isla

Nino

Nino


Lisää kuvia kuvagalleriassa.