KESÄKUULUMISIA

Kävimme 7.6. Ninon kanssa ryhmänäyttelyssä Pielavedellä, jossa podengot arvosteli Matti Tuominen. Juurikin tuomari oli syynä siihen, että Ninon tuonne ilmoitin, koska sen lisäksi, että arvostan häntä tuomarina, hän olisi ollut tuolla tuomarina myös 5 ryhmälle ja veteraaneille.

Kovastihan Matti Ninosta tykkäsi ja tuloksena ROP ja ROP veteraani kera hienon arvostelun:
10 vuotias, erinomaista tyyppiä oleva hyvin liikkuva veteraani, hyvä luusto, hyvä pää ja ilme, erinomainen runko ja karvapeite, hyvät kulmaukset ja tehokas liikunta, riittävä kaula, hyvä hännänasento, esiintyy ja esitetään hyvin

Rotukehä oli jo aamupäivällä, joten sitten oli useita tunteja aikaa odottaa ryhmäkehiä. Noin tuntia ennen ryhmäkehien alkamista lähdin asuntoautoltamme käymään katsomassa, millä mallilla kehät on. Sinne kävellessäni alkoi nenästäni vuotaa verta ihan julmetusti. Menin takaisin autolle, mutta en saanut siellä verenvuotoa lakkaamaan. 
Näyttelypaikalle tuli vähän aiemmin ambulanssi hoitamaan jotain potilasta. Menin kysymään ambulanssiväeltä, josko heiltä löytyisi apua verenvuotoon. Laittoivat jonkun tupon sieraimeen, mutta verta vuosi siitä huolimatta edelleen, joten parempaa apua oli saatava. He päättivät ottaa minut ambulanssin kyytiin toisen potilaansa lisäksi ja toinen ambulanssi tulisi vastaan ja siirtyisin siihen koska tämä jatkoi matkaa Kuopioon KYS:iin ja minut vietäisiin Siilinjärvelle päivystykseen. Eero ajoi omalla autollamme ambulanssin perässä, koska olihan minun päästävä sieltä poiskin. Siilinjärvellä laittoivat sieraimeen kunnon tamponaation ja päästiin lähtemään kotimatkalle joka piteni tämän johdosta yli 100km.

Näin ollen ryhmäkehät jäivät suureksi pettymyksekseni meiltä väliin ja totesinkin, että en anna nenälleni tätä koskaan anteeksi. Luulen nimittäin ettei tämä tilanne, että Matti Tuominen olisi rotu-, ryhmä- ja BIS veteraani tuomarina samassa näyttelyssä enää Ninon kohdalla toteudu.

Heinäkuun puolivälissä oli Helsingissä vinttikoirien päänäyttely ja portugalinpodengojen erikoisnäyttely, joihin molempiin osallistui kasvattini Usma (Irezumi Uma Ûnica Sereia). Usmallakin on jo ikää sen verran, että pääsi veteraaniluokkaan.
Lauantain näyttelyyn osallistui 13 pientä karkeakarvaista podengoa ja Usma saavutti siellä upean tuloksen: PN2, vet serti, ROP veteraani, BIS-4 veteraani. Tässä arvostelu tuomarilta Hanna Wozna-Gil:
Aging with dignity. Not showing her age at all. Presented in excellent condition. Beautiful feminine head, strong topline. Chest deep, with nicely rounded ribs. Very good angulations. Harsh coat. Still fresh on the move. Showing lots of energy, congratulations for keeping her in such good shape! It was a pleasure to put my hands on her.

Sunnuntaina kehässä oli peräti 25 pientä kk podengoa ja sielläkin Usmalle hieno tulos: PN2, vet serti, ROP veteraani, BIS-3 veteraani. Arvostelu rodun kotimaiselta tuomarilta Luis Gorjao-Henriques:
In nice condition for the age. Nice type. Typical head with good eyes, ears and expression. Body of good size and proportions, with good chest, topline and angulations. Nice tail. Could have better hands. Very nice coat texture both in the body and head. Moves well with good tail carriage. Nice temperament.

Sunnuntaina Usman esitti ystäväni Mimori Fellman-Närhi, koska omistaja Outi Piisi oli jäävi esittämään.

Alla kuvia Usmasta ja Outista lauantain näyttelyssä.

Nyt Usma lähtee tavoittelemaan vielä sitä kolmatta veteraanisertiä, niin sitten saisi veteraani muotovalion arvon. Eiköhän se aika helpolla tule, kun Usma on hieno podengo ja upeassa kunnossakin.

Misnan muistolle 7.5.2026

 

’Misna’ Renata da Terra dos Moinhos  31.5.2014 – 7.5.2026

Misnan toi Portugalista Suomeen ystäväni Mimori, joka etsi sitten Misnalle sijoituskotia. Misnan pentukuvat hurmasivat meidät ja niinpä tarjouduimme ottamaan Misnan meille yhteisomistajuuteen Mimorin kanssa.

Misnan oli tarkoitus tehdä pennut sekä minun että Mimorin kennelnimelle. Sovimme, että minä teetän pennut ensin ja pentue, kolme narttua syntyi heinäkuussa 2018. Sitten tuli korona-aika eikä päästy matkustelemaan ja Mimorin suunnittelema pennutus peruuntui. Muutama vuosi sen jälkeen Misnalta löytyi sydämestä sivuääni, joka paljastui sydänultrauksessa läppäviaksi (endokardoosi). Tästä johtuen tuo meidän pentue jäi Misnan ainoaksi.

Misnalle aloitettiin sydänlääkitys 2025 syksyllä, jolloin uusinta ultrauksessa näkyi, että sydän on laajentunut ja keuhkoihin kertyy nestettä. Lääkitys auttoi aina viime viikkoon asti, jolloin oireet pahentuivat ja hengitysvaikeudet alkoivat. Muutaman päivän sisällä tilanne meni siihen, että Misna selvästi kärsi ja niinpä katsoimme parhaaksi, että Misna ja Saura lähtevät yhtä matkaa.

Misna oli reipas ja eloisa podengo, joka rakasti Eeron sukkien varastamista ja kuljettamista. Kulki ne suussaan ylpeästi ympäriinsä ja ellei sukkia ollut tarjolla, kävi myös Ikean rottalelu samaan hommaan.

Misnan tytöt ovat perineet emänsä reippaan luonteen ja pitkälti myös ulkonäön ja niillä on Misnan turkin kaltainen runsas ja karkea karva. Tytöistä kaksi asuu länsi-Suomessa ja yksi täällä Oulussa. Olemme nähneet tyttöjä tässä vuosien varrella.

Rakkautta on luopua kun on sen aika.
Se on vaikea, tuhansien kyynelien taistelu.
Mielettömän ikävän täyttämä hetki päästää toinen ikiuneen.
Se on se hetki, kun ystävä siirtyy edestäsi sydämeesi.
Suru helpottaa kun on sen aika.

Saura nukkui ikinuneen 7.5.2026

 

Saura (Irezumi Vinho Verde) 10.1.2010 – 7.5.2026

Tähän päättyi paljon hyvää ja kaunista… Saura sai elää hyvän ja pitkän elämän.
Surumme on nyt suunnaton.

Saura oli oma kasvattini ja elimme yhdessä rinta rinnan yli 16 vuotta. Saura syntyi tammikuun pakkasten keskelle vuonna 2010 ja oli pentueensa suurin syntyessään. Pentueessa oli Sauran lisäksi narttu (Wicca) ja uros (Camo), jotka molemmat ovat myös jo koirien taivaassa.

Sauran isä oli Faidros Honesto ”Gizmo”, joka on varmaan edelleenkin Suomen menestynein pieni karkeakarvainen podengo sekä näyttelyissä että maastojuoksussa. Emä oli USA:n tuonti Borboletta. Molempien vanhempien piirteet ja ominaisuudet näkyivät Saurassa ja myös Sauran jälkeläisissä.

Saura menestyi näyttelyissä upeasti saavuttaen 6 muotovalion arvoa ja 5 voittaja titteliä. Itselleni merkityksellisin Sauran näyttelysaavutus tuli sen ollessa vain 1,5 vuoden ikäinen ja se tapahtui Siikajoen ryhmänäyttelyssä, jossa Saura oli lopulta BIS-1 eli näyttelyn kaunein. Siellä rodun ja 5-ryhmän arvosteli Rainer Vuorinen ja BIS koiran valitsi Paavo Mattila. Molemmat kovasti arvostamiani tuomareita.

Upean ruumiin rakenteensa lisäksi Sauralla oli aivan mahtava luonne. Sauran kanssa oli helppo mennä minne vain ja se oli avoin kaikelle ja kaikille.

Sauralta saimme maailmaan 11 pentua kolmen eri sulhon kanssa. Saura olikin kasvatustyöni tärkein osanen. Sauran jälkeläisiä on meillä kotona vielä Rhonda 13,5v, Erna 11,5v ja Nino 9v. Valitettavasti moni Sauran jälkeläisistä on siirtynyt koirien taivaaseen jo ennen Sauraa ja vanhimmatkin ovat jo 9-vuotiaita. Meillä asustavien lisäksi myös Ernan veli Rooroo ja Ninon sisko Isla ovat vielä omistajiensa ilona.

Saura oli 15 vuotiaaksi asti erittäin terve. Sitten häneltä repesi eturistiside takajalasta. Leikkaus olisi ollut liian rankka noin iäkkäälle ja päädyimmekin konservatiiviseen hoitoon eli lepoon. Sen tuoma liikkumattomuus oli liikaa ja Sauran lihaskunto heikkeni. Ilmeisesti sillä oli myös kasvain mahassa tai kohdussa, koska sen maha kasvoi suureksi viimeisen elinviikon aikana.

Saura lähti viimeiselle matkalle yhdessä Misnan kanssa. Misnan sydänvika (endokardoosi) oli edennyt lääkityksestä huolimatta siihen pisteeseen, että sydämen laajentumisen ja keuhkoihin kertyneen nesteen takia Misnan oli vaikea hengittää.

Saura ja Misna nukkuivat nätisti ikiuneen klinikalla, josta veimme heidät suoraan tuhkaamoon yhdessä tuhkattavaksi. Tulevat sitten yhteisessä uurnassa takaisin kotiin.

Sauran poismeno tulee olemaan vaikeaa Ernalle, joka on elänyt koko elämänsä (11v) tiiviisti yhdessä emänsä kanssa. Kotonamme on Ernan lisäksi vielä Sauran jälkeläiset Rhonda ja Nino.

Vähitellen hiipui silmistäsi loisto.
Toivonikin taipui – yhteinen vaisto.
Annoin ikiuneen sun vaipua.
Nyt olet vain muisto, sydämessäni ikuinen pisto.

Misnan ja Sauran viimeiset hetket kotona ennen klinikalle lähtöä

Päivitystä pitkästä aikaa

Ajattelin pitkästä aikaa kirjoitella tänne omia ja kasvattieni kuulumisia.
Kotisivut olen jo lakkauttanut, mutta tämä blogini näkyy vielä toimivan.

Kennel Irezumin osalta podengojen kasvatustyö päättyi 2018 jolloin viimeinen pentueeni syntyi 3. heinäkuuta. Pentueen emä on Misna (Renata da Terra dos Moinhos, tuotu Portugalista) ja isä Marella Lago.
Pentue koostuu kolmesta narttukoirasta, jotka asuvat eri puolilla Suomea. Nelma asuu täällä Oulussa, Nikki asui pentuna Turussa, nykyinen kotipaikkakunta on Uusikaupunki ja Nasu asustelee Liedossa. Nasun koirakaverina asuu kasvattini Usma 8v.

Pentueen emä Misna ehti tekemään vain tuon yhden pentueen, kun korona aika sotki pentusuunnitelmat Misnan toisen omistajan Mimorin osalta. Misnalla todettiin jokunen aika sitten endokardoosi eli sydämen läppä on rappeutunut eikä toimi enää kunnolla. Pitkään päästiin ilman lääkkeitä, mutta viime kesä helteineen pahensi tilannetta ja Misnalle otettiinkin elokuussa käyttöön sydänlääke, nesteenpoisto ja verenpainelääke. Tuon jälkeen sairaus on valitettavasti edennyt pahempaan suuntaan ja pahoin pelkään, että luopumisen aika koittaa vielä ennen kesää. Mutta siihen saakka Misna saa elää ja touhuta entiseen tapaansa.

Misna

Koska nämä viimeisimmät kasvattinikin ovat jo reilut 7 vuotiaita, on luonnollista, että suurin osa kasvateistani on jo siirtynyt koirien taivaaseen. Irezumi podengojahan on rekisteröity 29 kpl.
Viimeisimpänä sinne 2.2.2026 lähti Duke (Irezumi Viking Gunnolf) reilun 11 vuoden ikäisenä.
Viime vuoden syyskuussa puolestaan Inka (Irezumi Viagem por mar) joutui päättämään maallisen taipaleensa vain muutamaa päivää ennen 17-vuotis syntymäpäiväänsä.

Onneksi podengot ovat yleensä varsin pitkäikäisiä ja saamme siten pitää heidät rinnallamme ison osan elämäämme.
Omista edesmenneistä koiristani Jarra eli pisimpään (14,5 vuotiaaksi). Tällä hetkellä kotonamme oleva Saura täytti 16 vuotta tammikuussa 2026. Saura elää rauhallista vanhuskoiran elämää ja viettää suurimman osan ajastaan 11 vuotiaan Erna tyttärensä kanssa. Erna auttaakin Sauraa monin tavoin kun Sauran omat aistit ja terveys ovat jo heikentyneet. Olenkin tuumannut, että kun Saura auttoi Ernaa Ernan elämän alkutaipaleella, niin Erna puolestaan auttaa Saura emäänsä sen lopputaipaleella. Ovat siis eläneet ja olleet aina yhdessä.

Saura

Seuraavien kasvattieni tiedän edelleen olevan elossa:
"Nasu" Irezumi Desejado Heldade, synt. 3.7.2018
"Nelma" Irezumi Desejado Menina, synt. 3.7.2018
"Nikki" Irezumi Desejado Senhorita, synt. 3.7.2018
"Usma" Irezumi Uma Ùnica Sereia, synt. 19.11.2017
"Nino" Irezumi A Geada do Inverno, synt. 27.11.2016
"Isla" Irezumi Espirito de Inverno, synt. 27.11.2016
"Erna" Irezumi Valkyrie Gunnhild, synt. 24.9.2014
"Rooroo" Irezumi Viking Gunnbjörn, synt. 24.9.2014
"Rhonda" Irezumi Beleza do Norte, synt. 26.7.2012
"Saura" Irezumi Vinho Verde, synt. 10.1.2010

Misnan, Sauran ja Ernan lisäksi meillä kotona on Rhonda 14v ja Nino 9v.
Rhonda on meidän 'pikkuinen äkäinen akka', joka ei tule toimeen muiden narttujemme kanssa mutta on Ninon kanssa hyvä kaveri. Rhonda on 'papan tyttö' sillä Rhonda ehti elämään hetken aikaa yhdessä Gizmo-papan kanssa. Gizmo oli siis Sauran isä ja Saura puolestaan on Rhondan emä. Gizmon kuolemasta tuli syyskuussa kuluneeksi jo 13 vuotta ja Jarrahan lähti vain 2 kk Gizmon jälkeen. Sen jälkeen emme olekaan joutuneetkaan luopumaan yhdestäkään aikuisesta koirasta. Pari pentua on menehtynyt synnytykseen ja yksi pentu jouduttiin laittamaan ikiuneen 6 viikon ikäisenä.

Elämäni podengojen parissa on jatkunut jo 25 vuotta ja vielä ainakin muutama vuosi niiden kanssa on edessä. Olen saanut kokea hienoja hetkiä pentujen syntyessä, kasvaessa ja kehittyessä ja niiden pärjätessä näyttelyissä. Olen onnistunut saamaan pennuille hyvät kodit ja omistajat, joista useista on tullut minulle myös pitkäaikaisia ystäviä. He ovat jakaneet kanssani koiriensa kuulumisia ja lähettäneet kuvia ja ne ovat aina ilahduttaneet minua. Siitä suuri kiitos teille kasvattieni omistajat.

Talvisin terkuin Tuija

RIP Oliver

RIP Irezumi Nascer do Sol 'Oliver'
13.6.2006 - 11.10.2019

Nyt tulee näitä suru-uutisia ihan liian tiheään. Vaikka sekä Monte että Oliver olivat jo varsin iäkkäitä, tuli etenkin Oliverin pois lähtö täysin yllättäen.

Näin Oliverin viimeisen kerran podengojen erikoisnäyttelyssä 25.8.19 ja siellä Oliver oli oma itsensä, joskin hieman vetämätön, jonka arvelin johtuvan kuumuudesta. En olisi tuolloin arvannut, että tuo tapaaminen jäi meidän viimeiseksi.

Oliverilta oli mennyt perjantai iltana 11.10.19 jalat alta ja Mimori oli vienyt sen päivystykseen. Siellä oli epäilty sisäistä verenvuotoa ja Oliver oli viety leikkaukseen. Leikkauksessa oli löytynyt verta vuotava kasvain pernasta, myös maksassa oli ollut kasvain. Tilanne oli ollut niin toivoton, että Oliver oli nukutettu saman tien ikiuneen. Oliver lähti siten 'saappaat jalassa' ilman pidempää sairastamista.

Oliver oli upea podengouros sekä luonteeltaan että ulkonäöltään. Tittelirivi näyttelyistä on pitkä. Oliveria on onneksi käytetty jalostukseen ja meillä kotonakin on Oliverin Rhonda tyttö, joka muistuttaa hyvin paljon isäänsä.

Isot kiitokset Mimorille perheineen näistä reilusta 13 yhteisestä vuodesta Oliverin kanssa ja lämmin osanottoni Oliverin poismenon aiheuttamaan suureen suruun. Suru on suuri myös minulla kun pieni suuri mies on poissa.