Loppukesän riennot

Olemme olleet heinäkuun puolivälistä lähtien joka viikonloppu jossain koiratapahtumassa. Jos ei omien koirien kanssa, niin sitten talkootyössä (Iisalmi KV-näyttely, Sa-Ta:n agilitykisat). Onhan se aika rankkaa olla menossa joka viikonloppu, mutta onneksi osa tapahtumista on ollut tässä ihan omilla nurkilla eikä ole tarvinnut sen kauemmas mennä.

Kaikki kesän näyttelyt menivät koiriemme osalta hyvin eikä mikään näyttely jäänyt kaivamaan hampaankoloon. Gizmon RYP-3 ja Jarran BIS-4 veteraani voitot ovat tietysti tältä kesältä ne mieleenpainuvimmat.
Myös kasvattiemme osalta etenkin elokuun näyttelyt olivat menestyksekkäitä:
Manu (Irezumi Moinho de Vento) Iisalmi KV: PU2 + vara-cacib
Rico (Irezumi Por do Sol) Kajaani ryhmis: ROP
Oliver (Irezumi Nascer do Sol) Mustiala päänäyttely: ROP, Riihimäki open show: ROP
Weppi (Irezumi Calor do Sol) Kouvola kr: ROP
Mainittakoon myös Netin Ansa-tytön (Marella Borboleta) ROP Joensuun näyttelyssä ja siellä rotua plk:ksi vaihtaneen Ansan Alpo-pojan ROP. Alpon isähän on Gizmon ja Jarran poika Vilpertti.

Myös Tiuhti (Bem Haja do Vale Negro) aloitti näyttelyuransa hienosti ollen Kajaanin pentunäyttelyssä ROP-pentu, Mustialassa päänäyttelyssä VSP-pentu ja Riihimäellä Open show:ssa BIS-pentu. Kun Tiuhtin loppumaton energia vielä saadaan hallintaan näyttelyissä, niin sitten voisimme olla neitokaiseen täysin tyytyväisiä. Mutta toisaalta mieluummin reipas kuin arka.
Nyt on kuitenkin Tiuhtin pentunäyttelyt takana ja seuraavan kerran neiti esiintyy jo junioriluokassa (Jyväskylä KV marraskuussa).

Nyt on sitten kesän viimeisetkin podengoriennot takanapäin. Elokuun viimeisenä viikonloppuna osallistuimme Riihimäen Lempivaaran leirintäalueella pidettyyn podengojen kesäpäivät ja open show –tapahtumaan.
Menimme Lempivaaraan jo perjantai-iltana ja majoituimme isoon mökkiin kera monen muun podengoharrastajan. Ilta meni mukavasti kivassa seurassa ja lauantai aamuna oli sitten vuorossa tuo podengojen ihka-ensimmäinen Open show, jossa tuomarina toimi sympaattinen rva Gabriela Veiga Portugalista.
Open show:iin oli ilmoittautunut ihan kiva määrä podengoja, pieniä karkeita 31 kpl, pieniä sileitä muutama enemmän ja keskareitakin jokunen.
Pienien karkeiden arvostelu alkoi puolilta päivin. Ehdimme sitä ennen moikata Lempivaarassa käväisseitä Anua, Lunaa ja Ottoa. Luna on siis Netin viimeisestä pentueesta ja asustelee Tampereella. Oli kiva nähdä, harmi vaan, kun näyttely pyöri samaan aikaan emmekä ehtineet jutustelemaan kovinkaan paljon.

Ekana Open show:ssa pienistä karkeista kehään meni urospentu Harry, joka sai kunniapalkinnon. Sitten oli vuorossa babyluokan Lempi-tyttönen, joka sai myös kp:n. Tiuhti ehti täyttämään 7 kk juuri ennen näyttelyä, joten oli siten jo varsinaisessa pentuluokassa. Tiuhtin mielestä näyttelypaikan (tenniskenttä) pohjassa oli joku vastustamaton haju ja tyttönen kulkikin koko ajan nenä maassa aivan kuten hyvän metsästyskoiran kuuluukin, joskin tähän näyttelytilanteeseen se ei ollut se toivottu liikkumistapa.
Pöydällä Tiuhti kuitenkin oli oma iloinen ja reipas itsensä ja hurmasi tuomarin täysin. Olipa tuomari sanonut siinä Petelle, että eihän haittaisi, jos hän laittaisi Tiuhtin kassiinsa ja veisi mukanaan…
Epämääräisestä liikkumistavastaan huolimatta Tiuhti valittiin ROP-pennuksi ja myöhemmin iltapäivällä myös koko näyttelyn BIS-pennuksi ;-)

Uroksien käyttöluokassa esiintyivät mm. Gizmo ja Manu. Tuomari sijoitti Gizmon ykköseksi ja Manun kakkoseksi. Koska kyseessä oli epävirallinen näyttely, niin näyttelynjärjestäjät olivat valinneet siellä käytettäväksi ns. pentuluokan sääntöjä eli KP:n (kunniapalkinto) saaneet koirat pääsivät PU/PN kilpailuun. Käyttöluokan uroksista ainoana kp:n sai Gizmo.
Valioluokassa oli yllättäen vain kaksi urosta, joista toinen oli Oliver. Oliver pisti jälleen parastaan ja voitti valioluokan kera kp:n.
Paras uros –kisaan pääsi 5 urosta, joista yksi jäi sijoittumatta. Kisan voitti Oliver ja Gizmo-iskä tuli neljänneksi.
Meillä ei ollut omia aikuisia narttuja mukana näyttelyssä, joten narttujen kisan seuraaminen meni meiltä vähän ohi varsinkin kun samaan aikaan paikalle saapui myös Netin tyttö Inka Petran kanssa ja aikamme meni siinä heidän kanssa ollessaan. Inkahan on se meidän brindle-kasvatti, mutta turkin kasvun myötä nuo brindle-raidat on kyllä sekoittuneet eivätkä ole enää ihan selviä raitoja.
Oli kiva nähdä Inkaa pitkästä aikaa. Parin viikon päästähän nämä Netin lapsoset täyttävät jo yhden vuoden. Niin se aika rientää…

Narttujen voittajaksi näyttelyssä tuli valionarttu Deco, joka oli siten Oliveria ’vastassa’ ROP-kisassa. ROP:ksi tuomari laittoi Oliverin, jonka voitonkulku sai näin jatkoa parin viikon takaiselle päänäyttelyn ROP:lle. Näissä molemmissa näyttelyissähän oli portugalilainen tuomari.

Open show:ssa oli muitakin luokkia, ja Tiuhti ja Gizmo osallistuivat Paras pää –kisaan, jossa oli mukana varsin paljon koiria. Voiton vei sileäkeskari Maria. Tiuhtille tuomari totesi paras pää -kisassa: ei sinua kyllä hymyilemättä voi katsoa ;-)
Paras sukupolvi –kisaan osallistuimme kokoonpanolla Gizmo, Oliver ja Oliverin poika Figo (Hirsituvan Hassunhauska). Gizmon tyyppi on erittäin hyvin tunnistettavissa jälkikasvussa ja tuomarikin kyllä sen huomasi. Niinpä tämä kokoonpano valittiin sukupolviluokan BIS:ksi.
Paras kasvattajaluokka –kisassa emme esittäneet omaa kasvattajaluokkaa vaan do Vale Negro –kennelin pieni kk kasvattajaluokan, joka koostui tyttösistä Kira, Hipsu, Tiuhti ja Netti. Netti ei siis osallistunut näyttelyyn muutoin kuin kasvattajaluokkaan.
Kasvattajaluokan voitti oikeutetusti samaisen kennelin pieni lk ryhmä, joka oli erittäin tasainen. Pieni kk ryhmämme oli sijalla 3/5.
Open show kuvia


Näyttelyn jälkeen tuomari Gabriela Veiga vastaili hänelle etukäteen lähetettyihin + paikan päällä esitettyihin kysymyksiin. Itseä noista kysymyksistä/vastauksista kiinnosti eniten turkin väriä koskevat juurikin siksi, kun itsellä on yksi brindle –kasvatti. Gabriela selitti, että nämä ei-toivotut podengojen turkin värit (brindle, black-tan, suklaanruskea jne) juontavat juurensa pikkupodengojen historiasta, ajalta jolloin pikkupodengoja alettiin jalostaa. Nehän jalostettiin keskikokoisista podengoista. Jotta koko saatiin pienemmäksi piti käyttää muita rotuja ja niitä on olleet etenkin jotkut terrierirodut. Nämä ei-toivotut värit tulevat ko. roduilta, mutta värin lisäksi mukana voi tulla myös muita ei-podengomaisia piirteitä (esim. pyöreä kallo, ulkonevat silmät jne) ja päästäksemme niistä eroon on nämä ei-toivotun väriset podengot ehdottomasti karsittava pois jalostuksesta.
Itsestäni tämä kuulostaa varsin järkeenkäyvältä ja olen kuullut tämän saman selityksen myös toiselta portugalilaiselta kasvattajalta.

Lauantai-ilta jatkui näyttelyn jälkeen kesäpäivien merkeissä. Porukkaa oli paikalla varsin runsaasti ja vielä illan pimetessäkin oli seurustelu täydessä käynnissä.
Mukavaa oli, kiitokset kesäpäivien järjestelytiimille, jossa suurimman työn tekivät Mellu ja Kati.

Kesä alkaa siis olla ohi ja syksy on ovella. Ilmat viilenevät ja illat pimenevät. Koirien kanssa touhuilu alkaa keskittyä tavanomaisiin kuvioihin.
Viikon päästä käväisemme vielä Kuopion Kalakukkomaastot –kisoissa, jonne ilmoitimme Ricon ja Kasperin. Ricon osalta kisa saattaa olla ’ohihuutojuttu’, mutta toisaalta saattaahan nappula meidät yllättääkin aivan kuten teki keväällä Kajaanin kisassa. Kasperin suhteen odotukset on sen sijaan kovat, kun plakkarissa olisi KVA-m. Kasperin maastokisathan on menneet historiallisen hyvin: 4 kisaa, 4 voittoa ja 4 sertiä. Jos Kasper valioituu suoraan viidellä kisalla, niin se taitaa olla sellainen saavutus, johon ei ole yksikään podengo aikaisemmin yltänyt.

Ricon kanssa olen käynyt agilityssä keväästä lähtien ja hyvin on siellä sujunut. Rico on kyllä yllättänyt minut positiivisella tavalla aivan totaalisesti ja ainakin vielä vaikuttaa siltä, että tämä voi olla se Ricon ja minun laji. Myös Ricon Weppi-sisko kuuluu olevan varsin haka agilityssä ja on osallistunut muutamiin epävirallisiin kisoihinkin hyvällä menestyksellä.

Syksy tuo jossain vaiheessa tulleessaan myös Mennin juoksuajan, jolloin lähdemme käymään sulhasissa Espoon suunnalla Sentin luona. Mikäli vierailu tuottaa tulosta, voi meillä viipeltää podengon pentusia ensi vuoden alussa ;-)