Elämäni Jarran kanssa

Jarra tuli elämääni elokuussa 1999. Kennel Marellassa Nokialla oli tuolloin kaksi podengopentuetta, joiden emät olivat äiti ja tytär. Suvi-tyttären pentueessa oli vielä yksi narttupentu vapaana ja sitä lähdimme Nokialle katsomaan. Perillä kävi ilmi, että myös pentueen toinen narttu oli vapaana, koska sen varaus oli peruuntunut.

Jarra oli tosi hauskan näköinen pienenä, kun turkkia ei ollut vielä niin paljon ja sen pään kaksivärisyys näkyi selvemmin. Jarrallahan on oikean silmän ympärillä aina korvaan asti ruskea väritys, muuten naama on valkoinen. Myös Jarran korvanlehdissä on persoonallinen väritys: ne nimittäin ovat takaa täplikkäät.


Jarran iloinen ja reipas luonne kävi varsin pian vierailulla ilmi, kun se järsi kenkieni nauhat rikki saman tien. Siskotyttö oli ujompi eikä tullut Jarran tavoin heti vieraiden luokse. Se olikin yksi merkittävä kriteeri pennun valinnassa. Toinen kriteeri tuli kasvattaja Hannulta, joka puolueettomasti kertoi molempien pentujen hyvistä ja huonoista puolista sen perusteella miltä ne tuolloin luovutusikäisenä näyttivät ja vaikuttivat. Ja koska niitä hyviä puolia löytyi enemmän juurikin Jarralta, oli valinta varsin selvä ja mukaamme lähtikin tuolta ’katselureissulta’ pieni ja vilkas podengotyttönen, joka kyllä sulatti jokaisen sydämen.

Kotioloissa Jarra oli pienenä varsinainen riiviö, joka keksi milloin mitäkin kujetta. Monet johdot tuli Jarran toimesta katkottua ja pedit ja pehmolelut ’suolistettua’, mutta kun tuo pahin riiviöikä meni ohi, paljastui mitä mahtavin ja ystävällisin podengon luonne.
Jarra ei haasta riitaa toisille koirille vaan asettautuu auktoriteetillään muiden yläpuolelle eikä alennu rähjäämään muille. Jarran laumaan kuului aluksi pomeranian Nana ja shiba Sayo. Ensimmäisen podengokaverin Jarra sai tammikuussa 2003, jolloin Netti saapui meille Portugalista. Sen jälkeen Jarralla onkin ollut useita podengokavereita laumassaan.

Halusimme pennuttaa Jarran, että saisimme lisää yhtä upeita podengoja. Tuolloin Suomessa oli vielä varsin vähän pieni kk podengoja ja ne vähäisetkin olivat aika läheistä sukua keskenään. Pari tuontiurosta oli tullut Suomeen Portugalista ja niiden molempien luona Jarra kävi morsiusreissulla, mutta tuloksetta. Toisen kanssa ei astutus onnistunut, toisen kanssa onnistui, mutta pentuja ei tullut.

Jarran kasvattaja oli lokakuussa 2003 huomannut, että Ruotsiin on syntynyt ensimmäinen pieni kk podengopentue ja siinä on kaksi urosta. Hän ehdotti, että kysyisimme sieltä urosta itsellemme Jarralle sulhoksi. Niin teimme ja haimme Gizmon etelä-Ruotsista tammikuussa 2004.
Koskapa Gizmo oli ikäisekseen varsin nopeasti kehittynyt, laitoimme sen sulhon hommiin jo 10 kk:n ikäisenä ja Gizmon ja Jarran ensimmäiset pennut, kaksi urosta, syntyivät elokuussa 2004.

Jarra kera ensimmäisten pentujensa

Jarran ensimmäinen synnytys oli helppo, pennut vain putkahtivat maailmaan. Jarra oli erittäin huolehtivainen emä eikä hermostunut pentuihin myöhemminkään vaan touhusi niiden kanssa aina luovutusikään asti.

 Jarra astutettiin uudestaan Gizmolla toiveena saada nyt tyttö/tyttöjäkin.  Kantoaika sujui hyvin, masu ultrattiin ja ell näki kaksi pentua. Synnytys alkoi ja se oli vaikea. Jarra ei saanut työnnettyä pentua ulos ja jouduimme turvautumaan päivystävän eläinlääkärin apuun. Hänen avustuksellaan pentu saatiin normaalisti ulos, mutta pennun kannalta valitettavasti liian myöhään. Pentu oli kuollut hapen puutteeseen oltuaan liian kauan jumissa. Sitten ruvettiin auttamaan toista pentua ulos. Mitä toista, eläinlääkäri kyseli, kun Jarran masussa ei tuntunut enää täytettä. Ultraus vahvisti ettei siellä ollutkaan kahta pentua vaan tuo yksi todella iso. Tämän jälkeen olen joka kerta röntgenkuvauttanut emän paria päivää ennen synnytystä, koska ultraus ei todellakaan kerro pentujen määrää.

Kolmas kerta toden sanoo ja niinpä Jarra astutettiin jälleen Gizmolla ja sen tuloksena syntyi taas kaksi urospentua. Tuolloin Jarralla oli ikää jo melkein 7 vuotta, joten se pentue jäi Jarran viimeiseksi enkä saanut koskaan sitä niin kovasti toivomaani Jarran tyttöä.

Näyttelyissä Jarra saavutti lähes kaiken mahdollisen ja on upealla menestyksellään tuonut elämääni monta unohtumatonta hetkeä.

Jarra NO MVA

Jarra SM-maastot kisassa veteraani-ikäisenä v.2007

Jarra oli yksi Suomen ensimmäisistä viehejuoksua harrastaneista podengoista. Se aloitettiin etelä-Suomessa kahden podengouroksen toimesta ja mukaan liittyi varsin pian Jarra, joka ehti saavuttamaan 3 maastosertiä ennen kuin yläikäraja tuli vastaan. Jarra oli varma juoksija, mutta vauhdissa se ei pärjännyt muille. Toisaalta Jarra kyllä ’pelasti’ monesti juoksuparinsa, joka meinasi keskeyttää, pyyhältämällä sen ohi ja saaden kaverin siten mukaansa.

Elämä Jarran kanssa on ollut tapahtumarikasta ja antoisaa. Onneksi Jarra on saanut elää pitkän elämän kanssamme. Nyt reilun 14 vuoden iässä Jarra on keuhkokasvaimen vuoksi elämänsä ehtoopuolella silti vielä sinnitellen elämässä kiinni.

Jarra marraskuussa 2013

Gizmon kuolema oli Jarralle aika kova paikka olivathan he eläneet yhdessä melkein 10 vuotta ja Gizmo oli viime ajat toiminut Jarran 'silminä ja korvina'. Menikin jonkin aikaa ennen kuin Jarra oppi taas tulemaan toimeen omilla heikenneillä aistellaan. Vieläkin se välillä katselee ympärilleen aivan kuin Gizmoa etsien vaikka Gizmon kuolemasta on kulunut kohta jo 2 kuukautta.

Elämme nyt Jarran kanssa päivä kerrallaan. Keuhkokasvaimen takia Jarra yskii kovasti etenkin innostuessaan. Jarra saa huomiota osakseen haluamansa määrän, suurimman osan ajasta se kun nukkuu eikä halua silloin tulla häirityksi.

Yhteinen aikamme ei ole vielä ohi, mutta loppusuoralla jo valitettavasti ollaan...