Tromssan näyttelyssä 21.6.2015

Tromssan näyttelyyn pohjois-Norjaan matkasimme tällä kertaa kasvattieni Bonon ja Aslanin taustajoukkojen kera. Näyttelyyn oli ilmoitettu Bono, Rhonda ja Erna. Muita pieniä kark.karvaisia podengoja ei ollut mukana näyttelyssä. Pieniä sileitä oli 2 kpl Norjasta ja yksi keskikokoinen kark.karvainen Suomesta.
Tuomarina oli Rui Oliveira rodun kotimaasta Portugalista. Hän on arvostellut podengoja Suomessakin aina silloin tällöin ja laittanut mm. Oliverin (Irezumi Nascer do Sol) päänäyttelyn ROP:ksi ja Sauran (Irezumi Vinho Verde) parhaaksi nartuksi Helsingin voittaja -näyttelyssä aikoinaan. Nyt oli seuraavan sukupolven eli Oliverin ja Sauran jälkeläisten Bonon ja Rhondan vuoro esittäytyä ko. tuomarille.

Koiristamme ensimmäisenä heti aamupäivällä kehässä esiintyi Erna, joka osallistui pentunäyttelyyn, joka järjestettiin KV-näyttelyn ohessa. Tuomari tykkäsi Ernasta kovasti, vain kalloa moitti vielä hieman kapeaksi. Ernasta tuli ROP-pentu.

Erna tuomarin kera poseeraamassa

Sitten oli Bonon vuoro. Bono sai laatuarvostelun erinomainen ja SA:n sekä sertin ja cacibin, mikä merkitsi Bonon tittelirivin kasvamista ihan kivasti kolmella valionarvolla: Norjan, Pohjoismaiden ja Kansainvälinen muotovalio !!! Bono on 7. Irezumi podengo, joka saavutti Kansainvälisen muotovalion arvon.

VSP Bono ja ROP Rhonda

Rhondalla oli vauhti päällä odotettuaan Ernan ja Bono esiintymisen ajan. Malttoi kuitenkin seista nätisti pöydällä tuomarin tutkittavana, mutta ravatessa meinasi homma karata käsistä. Onneksi se ei haitannut tätä tuomaria ja hän palkitsi Rhondan erinomaisella, SA:lla, sertillä ja cacibilla. Rhondalla ei ole vielä Bonon tapaan valiotulosta Ruotsista ja niinpä se saavutti nyt vain Norjan muotovalion arvon.
Rotunsa parhaaksi tuomari valitsi Rhondan ja niinpä Bonon porukka pääsi lähtemään pitkälle kotimatkalleen ajoissa. Me sen sijaan jäätiin odottamaan ryhmäkehiä. Erna kun osallistui pentunäyttelyn ryhmäkehään.

Ryhmäkisat alkoivat useamman tunnin odottelun jälkeen iltapäivällä reilun tunnin myöhässä alkuperäisestä aikataulusta. Ryhmä viiden pentukehän arvosteli naistuomari Ruotsista. Erna esiintyi kylmyydestä huolimatta upeasti ja tuomari sijoitti sen kolmanneksi. Kun tulin pois palkintopallilta, oli rotutuomarimme Rui Oliveira vastassa ja sanoi minulle 'Not bad'. Se kyllä lämmitti mieltä.

Sitten odottelimme vielä lisää, että kaikki pentunäyttelyn ryhmäkehät 10 kpl saatiin vietyä läpi ja KV-näyttelyn ryhmäkehät pääsivät alkamaan. Yllättävän nopsaan kehät kuitenkin menivät, kun ne oli saatu vauhtiin. 5-ryhmän arvosteli sama tuomari kuin pentunäyttelyn 5-ryhmänkin. Rhondalle ei tullut sijoitusta ja vihdoin mekin päästiin lähtemään kotimatkalle.

Tässä vielä pari kuvaa leirintäalueelta Tromssasta. Maisemat olivat upeat.

Misna & Rhonda

Saura & Erna

Pennut näyttelyssä

Pitkä kirjoitustauko blogissa on nyt ohi samoin vielä pidempi näyttelytauko. Edellinen näyttely kun oli Maailman Voittaja näyttely elokuussa.

Tällä välin pennut ovat kasvaneet ja kehittyneet ja saavuttaneet pentunäyttelyn ikärajan. Niinpä pojista Aslan ja Duke sekä Erna-tyttönen osallistuivat viime sunnuntaina ihka ensimmäiseen näyttelyynsä, pentunäyttelyyn Jyväskylässä 6 kk:n ikäisinä.

Saavuimme kaikki paikalle hyvissä ajoin, mikä on tarpeen, kun ekaa kertaa koirat näyttelyssä ovat.
Aslania jännitti varsin paljon, Ernaa vähän vähemmän ja Dukea vielä vähemmän.

Aslan ja Saara

Tuijan oli määrä esittää Duke, kun omistaja Nina ei
ollut koskaan koiraa näyttelyssä esittänyt.
Mutta koskapa Nina istui kehän reunalla, oli Duke menossa
sinne päin koko ajan ja niinpä vaihdoimme lennossa esittäjäksi Ninan.

Tuomarin mielestä pennuista paras tällä hetkellä oli Duke

Erna

Erna vauhdissa

Erna ainoana tyttösenä sijoittui tietysti ykköseksi ja kun tuomari palkitsi sen Duken tapaan kunniapalkinnolla, kilpailivat Duke ja Erna keskenään rotunsa paras pentu -voitosta. Se meni siis Dukelle, joka esiintyi myöhemmin ryhmäkehässä Tuijan kanssa (ei sijoitusta).

(Kuvat saa isommaksi klikkaamalla kuvaa)

Näyttelyssä järjestettiin myös parikilpailu, johon pystyi ilmoittamaan saman rodun uroksen ja nartun kilpailemaan parina. Parikilpailu käytiin omana kilpailuna ennen ryhmäkilpailua. Parikilpailussa oli mukana 10 paria varsin montaa eri rotua.
Podengolapsoset eivät yhdessä esiintyessään jännittäneet enää niin kovasti. Jännityksen tilalle olikin tullut peri podengomainen koheltaminen ja vauhti oli sen mukaista. Mutta meillä oli kivaa ja yleisö sai nähdä, millaisia podengopennut oikeasti ovat. Joskin tuomarin mieleen se ei ollut eikä se sijoittanut meitä neljän parhaan parin joukkoon.

Mutta tästä se näyttelyura käynnistyi. Erna ja Aslan tulevat varmaan käymään jonkin verran näyttelyissä, mutta eipä se tuntunut olevan poissuljettu Dukeltakaan jatkossa omistaja-Ninan mielestä.

Nyt on 3 viikon tauko ja sitten lähdemme Vaasan näyttelyyn eri kokoonpanolla. Siellä kun Misna esiintyy ensimmäisen kerran näyttelyssä. Misnalla on pahasti 'mörköikä' meneillään, joten varsin haasteellinen esitettävä neiti tulee olemaan. Myös Rhonda on ilmoitettu näyttelyyn. Mukana näyttelyssä on myös Rhondan Bono-veli sekä saman perheen Mikke-podengo. Siinäpä ne sen näyttelyn pieni kk podengot sitten ovatkin.

Oikein mukavaa kevättä ja tulevaa Pääsiäisen aikaa !

Muistoissamme Neco

Lepää rauhassa, Neco rakas

Irezumi Nobre do Norte 26.7.12-11.12.14

Neco painoi päänsä ikiuneen 11.12.14 klo 17.30

Aivan liian pian tuli aikasi lähteä.
Sairaus vei voimasi nopeasti ja toi kivut tilalle.
Nyt olet kivuista vapaa ja saat kirmailla
koirien taivaassa Gizmo-papan kanssa.

Necolla oli erityinen merkitys elämässämme, koska oli todella lähellä, että poika olisi jäänyt meidän omaksi. Kun Neco oli noin 4 kk:n ikäinen sain Ritulta puhelun, joka alkoi jotenkin näin: Se Neco-poika taitaa olla siellä meitä varten. Ensin vähän ihmettelin moista pentukyselyn avausta, mutta enemmän juteltuamme tulin vakuuttuneeksi, että Necolle on löytynyt ihana ja rakastava koti.

Neco muutti omaan kotiinsa Ruotsinpyhtäälle 8.12.12, jossa ehti siten elää vain muutaman päivän yli kaksi vuotta, kun sairaus tuli ja vei Necon.

Näimme ja tapasimme Necon useita kertoja tämän kahden vuoden aikana. Siitä iso kiitos Ritulle ja Marikalle, jotka ottivat meidät vastaan kotonaan sekä toivat Necon meitä tapaamaan eri paikkoihin ja kotiimmekin tänne monen sadan kilometrin päähän. Tuo Necon vierailu luonamme synnyinkodissaan toukokuussa 2014 jäikin viimeiseksi tapaamiseksemme, mutta siitä on erityisen hyvät muistot, kun Neco sai leikkiä ja touhuta pari päivää Rhonda-siskon ja Saura-äipän kanssa.

Marraskuun lopussa sain Ritulta puhelun, että Necolla on tulehdustila monessa paikassa ja lääkekuurit on aloitettu. Kuurit eivät kuitenkaan tehonneet ja Necosta otettiin kokeita ja kuvauksia sekä Porvoon eläinlääkärillä että lopulta myös Viikin eläinsairaalassa Helsingissä. Vaikka näytteistä ei syöpäsoluja löytynytkään, oli diagnoosina lymfooma (imusolmukesyöpä). Sisäelimet olivat laajenneet, keuhkot täynnä jotain epämääräistä jne. Neco oli tehohoidossakin kolme päivää ja sai silloin lääkitystä suoraan suoneen. Mikään ei kuitenkaan auttanut ja Neco nukkui pois kaksi viikkoa sairastettuaan.

Suuren suuret kiitokset Ritulle ja Marikalle, jotka annoitte Necolle parhaan mahdollisen kodin. Pikku-Prinssinne tähti loistaa nyt taivaalla miljoonien muiden joukossa, mutta teille varmasti kirkkaampana kuin yksikään muu tähti.

Surussanne myötäeläen ja Necoa ikuisesti muistaen

* Tuija, Eero, Saura-äippä ja Rhonda-sisko *

Aika rientää, pentuset lähtivät

Kaikki vielä yhdessä

Niin se tuo aika rientää... Pentusetkin muuttivat jo omiin koteihinsa. Frodo muutti tähän meidän lähelle Jääliin ja Bilbo puolestaan Nokialle. Aslan lähti lauantaina Kaustisille kolmen muun podengopojan joukon vahvistukseksi.
Kotiin jää Saura-äipän, isosisko Rhondan, laumanvahvistuksemme Misnan sekä meidän 2-jalkaisten iloksi ja riesaksi pieni ja pippurinen Erna-tyttönen. Eli koiralaumamme koko palautuu takaisin vuoden takaiseen 4 podengoon.

Frodo kera perheensä

Bilbo omistajansa kera

Aslan ja Saara

Kaikki pennut ovat olleet reippaita ja avoimia. Toivottavasti jokaisen luonne pysyy myös sellaisena, mutta senhän sitten aika näyttää. Se kun on perimän ja ulkoisten tekijöiden summa, joka muotoutuu ajan kanssa.

Turkin laatu on ainakin pojilla jo nyt varsin karkea ja sitähän toivoin pennuille Tommy-isän puolelta tulevan. Mielenkiintoista on nähdä myös, minkä kokoisia pentusista aikanaan tulee.Aslanissa olen nyt näkevinäni piirteitä Gizmo-papasta sekä ulkonäön että luonteen suhteen.

Saura-äippä hoiti jälleen pentuset esimerkillisesti ja oli itsekin suhteellisen hyvässä kunnossa koko pentujen hoitamisen ajan. Välillä kävi varsin laihana ja yksi lääkekuurikin piti syödä kohtutulehdusepäilyn takia, mutta kun ruoka maistui, niin erittäin rasvaisen lihan ja pentunappuloiden myötä kroppa alkoi taas saada takaisin lihaa luiden päälle ja nyt kun pennut lähtevät, on äippä jo miltei entisellään. Turkkikaan ei ole ainakaan vielä kovasti paljon lähtenyt. Tämä olikin Sauran viimeinen pentue, sillä mielestäni 8 jälkeläistä on riittävä määrä yhdelle nartulle.
Ensi vuonna on sitten ehkä Rhondan vuoro tehdä pentusia.

Tuleva joulukuu onkin hieman poikkeuksellinen, sillä jätämme Helsingin Voittaja -näyttelyt tänä vuonna väliin. Olen käynyt ko. näyttelyissä vuodesta 1998 lähtien ja vain yhden kerran on tätä ennen jäänyt näyttelyt väliin. Toisaalta kun olimme elokuussa Maailman Voittaja -näyttelyssä, niin sinänsä ei tunnu, että Helsingin näyttely jäisi uupumaan. Onhan täältä Oulusta kuitenkin aina useamman päivän reissu, kun lähtee Helsinkiin näyttelyyn.
Joulukuun Voittaja -näyttelyissä on kuitenkin muutama Irezumi-podengo mukana, joten voin kotoa käsin jännittää niiden pärjäämistä.

Oikein mukavaa alkutalvea kaikille ja mukavia pentuaikoja Jääliin, Nokialle ja Kaustisille.

Hieman on myös mieli haikea sillä huomenna tulee kuluneeksi 1 vuosi siitä, kun Jarra lähti koirien taivaaseen :-( Sytytän jälleen kynttilän Jarran ja Gizmon muistolle.

Pennut 4 viikkoisia

Pennut täyttävät huomenna 4 viikkoa. Miten se tuo aika rientääkin niin lujaa...Enää sama mokoma, niin on luovutusikä käsillä.

Kahdelle pojalle on nyt koti tiedossa ja toinen niistä vielä ihan meidän lähellä, vain reilun parinkymmenen kilometrin päässä.

Pentujen luonteissa ja ulkonäössä ei mitään suuria eroavaisuuksia ole havaittavissa. Erna nyt tyttönä on sirompi ja kevyempi kuin pojat vaikka näyttääkin tuossa ylläolevassa kuvassa (vasemmalla Erna) poikia isommalta.
Aslan on seikkailija, joka menee ja tulee pentulaatikosta itsekseen. Muut kurkkivat reunalla mutteivat uskaltaudu tekemään pientä pudotusta maahan elleivät vahingossa muksahda alas. Aslan sen sijaan osaa punnertaa itsensä sinne takaisinkin
Bilbo on pojista pienin, mutta Aslanin tapaan oman tiensä kulkija, joka vaeltelee koirahuoneessa itsekseen.
Frodo on iloinen hännänheiluttaja, joka tykkää paijailusta.

Kynsien leikkaus, silmien puhdistus ym. hoitotoimenpiteet ovat hoituneet varsin helposti mikäli ne tekee silloin kun pennut ovat väsyneitä. Virkeimmillään ollessaan kun eivät malta olla paikallaan.