Matka Tromssan KV-näyttelyyn

Lähdimme pe 14.6. ajelemaan kotoa kohti pohjois-Norjaa, jossa päämääränämme oli Tromssan kansainvälinen koiranäyttely sunnuntaina 16.6.2013.
Asuntoautoomme oli pakattu tavaroiden lisäksi neljä podengoa. Näyttelyyn oli ilmoitettu kuitenkin vain nuorimmat eli Rhonda ja Saura. Vanhukset olivat mukana vain turisteina ja loikoilivat näyttelyn ajan autossa.

Perjantaina jaksoimme ajaa lähelle Kilpisjärveä. Siellä vietimme ensimmäisen yön. Hyttysiä oli ulkona aivan piisalle asti, joten siellä pystyi olemaan vain pakollisten koirien ulkoilutusten ajan.
Aamulla jatkoimme matkaa ja pysähdyimme Kilpisjärvellä tankkaamassa auton ettei tarvitse tankata kalliisti Norjan puolella. Suomen ja Norjan rajatulli oli pysäyttänyt edellämme menneen auton ja tullimies tutki sitä varsin tarkkaan ja pitkään. Meidän kohdalla hän vain kysyi, onko tullattavaa ja että onko koirilla EU-passit. Sitten saimme jatkaa matkaa. Heti rajan jälkeen alkoivat upeat vuoristomaisemat, joita riittikin koko Norjan maalla vierailumme ajan. Ei sitä voi näkemättä käsittää, miten huimia ne vuoret ja vuonot ovat.

Vietimme la-su yön vähän ennen Tromssaa sijaitsevalla leirintäalueella, joka oli aivan upealla paikalla vuonossa vuorien keskellä. Valitettavasti tuo paikka oli myös hyvin tuulinen ja kylmähkö, mutta hyttysistä ei ollut tietoakaan.

Aamulla lähdimme sitten näyttelypaikalle, joka sijaitsi Tromssan keskustaan vievän sillan eteläpuolella. Näyttelypaikka oli ahdas ja etenkin parkkipaikkoja oli aivan liian vähän. Me emme enää klo 10 aikoihin saaneet asuntoautoamme lähellekään näyttelypaikkaa vaan jouduimme viemään sen n. ½ kilometrin päähän. No kyllähän sen matkan kävellä jaksaa, mutta auton kauaksi jättäminen huoletti siksi, kun Gizmo ja Jarra jäivät sinne näyttelyn ajaksi. Iltapäivällä näyttelyn parkkiksella oli jo tilaa ja Eero haki automme lähemmäksi.

Näyttelyyn oli ilmoittautunut neljä pientä kk portugalinpodengoa ja kaikki ne olivat narttuja. Tuomariksi oli vaihtunut ruotsalainen Per Lundström, josta ei ollut minkäänlaista ennakkokäsitystä.
Rhondan lisäksi junioriluokassa oli norjalainen, Portugalista tuotu Broa de Viamonte. Rhondaan verrattuna varsin kevytrakenteinen, mutta ihan kivan näköinen. Rhondalla oli tuttuun tapaan taas vauhtia ihan muille jakaa ja se liikkuikin kehässä lähinnä pomppien. Pöydällä se sentään malttoi seistä tuomarin tutkittavana. Rhondalle tuomari antoi laatuarvostelussa ’erinomainen’. Kilpakumppani esiintyi paljon rauhallisemmin. Sen seisoessa pöydällä tutkittavana, tuomari näytti käsillään jotain koiran etujaloista, jotka eivät kyllä minunkaan mielestäni olleet kovinkaan suorat. Tuomari antoi tälle toiselle junnunartulle ’erittäin hyvän’. Sitten menin Rhondan kanssa uudestaan kehään, tuomari pyysi vielä liikuttamaan Rhondaa ja antoi sen jälkeen Rhondalle sa:n, mikä merkitsi tässä tapauksessa pääsylippua paras narttu –kisaan.
Toinen norjalainen, Ruotsissa syntynyt narttu kilpaili avoimessa luokassa. Juttelin ennen kehää koiran omistajan kanssa ja hän sanoi sen olevan astutettu 4 viikkoa sitten suomalaisella uroksella ja sen vuoksi oli varsin ’pyöreässä’ kunnossa jo. Tämänkin koiran kohdalla tuomari käsillään etujalkoja. Koira sai laatuarvostelun erinomainen, mutta ei sa:ta.
Sitten oli vuorossa Saura, joka kilpaili valioluokassa. Vauhtia oli Saurallakin, mutta vain sopivasti. Eihän podengon tarvitse eikä kuulu olla mikään perästä vedettävä… Saurasta tuomari tykkäsi erinomaisen ja sa:n verran. Niinpä paras narttu ja samalla rotunsa paras –kisassa olivat vastakkain ekaa kertaa Rhonda ja Saura eli tytär ja äippä. No ei liene vaikeata tietää/arvata, että voitto meni ja kuuluikin mennä Sauralle.
Rhonda sai vara-sertin ja oli paras narttu 2, Saura sai sertin ja cacibin ja oli paras narttu ja rotunsa paras sekä tuli Norjan muotovalioksi.

Jäimme vielä ryhmäkehiin, jotka toimivat ko. näyttelyssä todella pitkäveteisesti. Ekana kun oli joka roturyhmän pennuille omat ryhmäkisat ja sitten BIS pentu-kisa. Sen jälkeen junior handler kisat kokonaisuudessaan ja vasta sen jälkeen alkoivat varsinaiset ryhmät. Siihen mennessä aikaa oli mennyt jo vajaat pari tuntia. Ja turhaahan se odottaminen jälleen kerran oli... Tuttaviemme alaskanmalamuutti sen sijaan sijoittui upeasti RYP-3:ksi.

Kotimatkalle starttasimme heti koirat syötettyämme ja ulkoilutettua ja itsemmekin tankkasimme. Keli ei ollut paluumatkalla paras mahdollinen, sillä vettä satoi kuuroittain pitkin matkaa.
Ajatuksena oli taas tankata auto Kilpisjärvellä, mutta se ei onnistunutkaan, kun automaatti ei ollut käytössä. Seuraavasta tankkauspaikasta ei ollut mitään tietoa. Niitä kun ei ole Lapissa kovinkaan tiheään. Polttoainetta meillä oli tuossa vaiheessa 10 litran varakanisteri mukaan lukien vain reilulle 100 km:lle. Onneksemme seuraava tankkauspaikka löytyi Karesuvannosta. Siinä vaiheessa tankki olikin jo aika tyhjä.
Ja koskapa kesäyöt ovat valoisia, ei meitä väsyttänyt ja jatkoimme matkaa aina Muonioon asti, jonne jäimme yöksi Torniojoen varressa olevalle p-paikalle. Aamulla matka jatkui Ruotsin rajaa pitkin kohti kotia.

Reissu oli ihan kiva ja tuloksekas. Seuraava ulkomaan näyttelymatka onkin tiedossa varsin pian, mutta siitä sitten oma kertomus aikanaan.

Kuvia reissusta löytyy kuva-albumista.