R.I.P Gizmo 2.10.2003 - 23.9.2013

Gizmo omalla pihalla vartiopaikallaan elokuussa 2013

Eipä antanut eilinen päivä mitään viitteitä tulevasta. Gizmo oli iloinen ja reipas. Häntä heilui välillä ihan vallattomasti ja gizmomaiseen tapaan koko pylly sen mukana.  Gizmo varasteli Rhondalta leluja ja leikki niillä.

Illalla Gizmo alkoi yskimään mikä oli poikkeuksellista, sillä yleensä se yski aamuisin ja päivällä. Yskiminen jatkui ja jatkui. Hetkeksi Gizmo nukahti ja sitten yskiminen alkoi taas. Silittelin Gizmoa, joka makasi sängyn jalkopäässä ja juttelin sille. Aamuyön tunteina Gizmon hengitys meni vaikeaksi ja hyvin pinnalliseksi ja se kurotti kaulaansa aivan kuin happea hamuten. Silloin ymmärsin, että nyt on tullut Gizmon lähdön aika, en voisi antaa sen kärsiä enempää.

Soitin Ouluun eläinpäivystykseen. Kerroin Gizmon tilanteen ja eläinlääkäri kehotti tulemaan hetimiten. Ajoin itkuisena Gizmon kanssa Ouluun. Juttelin sille vielä matkalla kaikenlaista, kahdestaan kun olimme. Perille päästyämme otin Gizmon ulos autosta, se kävi pissillä ja teki kakankin keskelle parkkipaikkaa. Veimme sen yhdessä kakkaroskikseen. Sitten Gizmo käveli takaisin boxiinsa, jonka olin nostanut autosta ulos. Gizmohan oli aina tykännyt olla boxissaan ;-)

Kannoin Gizmon sisälle, jossa eläinlääkäri meitä jo odotteli. Hän kuunteli vielä Gizmon sydämen ja totesi ettei hyvältä kuulosta. Tuossa vaiheessa Gizmon katse oli jo poissaoleva ja Gizmo hengitti todella vaikeasti. Eläinlääkäri antoi Gizmolle ensin rauhoituksen. Sen vaikutuksen ajan sain olla Gizmon kanssa kahdestaan ja jättää rauhassa jäähyväiset.

Sitten Gizmo sai syvemmän rauhoituksen ja vasta silloin sen hengitys muuttui normaalimmaksi. Sen jälkeen oli vuorossa lopullinen nukutusaine, jonka vaikutettua Gizmo vain lakkasi hengittämästä. Kaikki tapahtui hyvin kauniisti ja rauhallisesti. Eläinlääkäri kuunteli vielä sydämen ja totesi Gizmon lähteneen koirien taivaaseen 23.9.13 klo 5.05.

Silmät itkusta sumuisena ajoin kotiin Gizmon ruumis mukanani. En halunnut jättää sitä klinikan kautta tuhkattavaksi vaan viemme sen itse lähellämme sijaitsevaan lemmikkieläinten tuhkaamoon. Samaan, jossa Netti ja Nana kolme vuotta sitten tuhkattiin.

Gizmo on nyt lempparikaverinsa, Nana-pommin luona koirien taivaassa. Olen varma, että niiden jälleen näkeminen on molemmille mieluisa.
Ja minä saan parin viikon päästä hyllyni reunalle toisen tuhkauurnan.

Gizmon 10-vuotis synttäreiden juhlimisesta puhuimme viimeksi eilen. Ne kun olisivat olleet vain runsaan viikon kuluttua...

”Kun kaipaus ja ikävä
polttaa niin, että satuttaa,
kuuntele silloin sydäntäsi,
joka kertoo sinulle,
että se oli onnea ja iloa parhaimmillaan,
ja nyt muistot ovat kauneinta
mitä sinulla on.”