Huima päivä Ylivieskan KV-näyttelyssä 19.7.15

Heinäkuinen viikonloppu alkoi upeilla näyttelytuloksilla jo lauantaina, kun Aslan ja Bono olivat Kemin KV-näyttelyssä Perttu Ståhlbergin arvostelevina.
Tiukka tuomari oli tykännyt pojista ja molemmat saivat erinomaisen ja SA:n. Yllätys oli kuitenkin se, että Aslan vei isoveli Bonon päänahan jo näin pian, vain 9,5 kk:n ikäisenä. Aslan siis ROP + serti, Bono PU2 + cacib.

Sieltä Järvisen porukka matkasi Ylivieskan KV-näyttelyyn, jonne myös me suuntasimme jo lauantai iltana. Lähemmäksi Ylivieskaa saapuessamme alkoi satamaan ja sadetta piisasikin sitten pitkälle yöhön ja vielä aamullakin vähän kuurotteli. Meillä oli arvostelu vasta puolilta päivin ja kun olimme yöpyneet näyttelypaikan (ravirata) parkkiksella, ei meillä ollut aamulla kiirettä vaan pystyimme rauhassa heräilemään ja siirtymään kehälle.

Näyttelyyn oli ilmoitettu pojat Aslan ja Bono sekä näiden Saura-emä ja Aslanin Erna-sisko. Tuomarina oli venäläinen rouva Elena Kuleshova, joka oli niin nopea arvosteluissaan, että piti useampaan otteeseen taukoa, kun oli etuajassa.
Näyttelypaikka oli tosi kiva, ruoho lyhyttä ja sateen jäljiltä aika hyvin kuivanut.
Podengojen arvostelu alkoi ajallaan heti klo 12 jälkeen ja Aslan meni Saaran esittämänä ensimmäisenä kehään.

Aslan esiintyi hienosti ja reippaasti ja hurmasi tuomarin niin, että tuloksena laatuarvostelusta erinomainen, sa ja serti.
Sitten oli isoveli Bonon vuoro, jonka Saara myös esitti. Bono meni kehässä kokemuksen tuomalla rutiinilla vaikkei nurmialustasta hirveästi tykkääkään. Tuomari antoi Bonollekin erinomaisen ja sa:n. Sitten oli Sauran pojat vastakkain paras uros -kehässä, jossa tällä kertaa voiton vei Bono saaden samalla cacibin.

Erna tyttösellä oli taas vauhtia vaikka muille jakaa, nurmikko kun tuntuu hullaannuttavan sen täysin. On tottunut kotona siihen, että nurmikolla juostaan ja riehutaan. Meidän harras toive olisikin, että kehä olisi hiekalla eikä nurmikolla. Onneksi niin tulee olemaan seuraavassa näyttelyssämme, joka on entisessa kotikaupungissani Iisalmessa elokuun alussa.
Erna oli kuitenkin reipas ja antoi tällä kertaa tuomarin tutkia itsensä vikuroimatta. Tuomari antoi Ernalle laatuarvostelun erinomainen + sa sekä sertin.
Sitten oli Saura-äipän vuoro. Saura meni Bonon tapaan varsin rutiinilla kehässä, mutta ainahan sillä sitä vauhtia siellä vähän liikaa meinaa olla. Saurallekin tulos erinomainen + sa.
Saara auttoi minua paras narttu kehässä esittämällä Sauran, kun minä vein siellä ylireippaan Ernan. Kokemus oli valttia ja tuomari valitsi Sauran parhaaksi nartuksi.
Kiitokset Saaralle esittämisavusta.

Rotunsa paras kehässä olivat täten vastakkain Bono ja Saura-äippä. Tämä tuomari tykästyi Bonoon siinä määrin, että laittoi sen voittamaan emänsä ja tuli siten ROP:ksi. Todella hienoa !

Olin ilmoittanut myös kasvattajaluokkani, kun neljä kasvattia oli mukana. Olimme vähän ehtineet ennen kehää kokeilla, onnistuisiko yhden esittää kaksi koiraa ja kun se näytti onnistuvan, päädyimme siihen, että minä esitän tytöt ja Saara pojat kasvattajaluokassa.
Ihan hyvin se sujui ja tuomari tykästyi nelikkoomme siinä määrin, että palkitsi sen kunniapalkinnolla.

Siinä vaiheessa mietimme, että taidamme jättää ryhmäkisat käymättä, kun taivaskin alkoi taas näyttää merkkejä mahdollisesta sateesta. Mutta kun siinä rauhassa istuimme ja kahvittelimme, mieli muuttui ja jäimme odottamaan ryhmäkehiä. Eikä se sadekaan tullut pilaamaan mukavaa iltapäiväämme vaan pilvet kiersivät näyttelypaikan ohi.

Ryhmäkehät alkoivat lähes ajallaan ja kasvattajaryhmät olivat jo toisena heti veteraanien jälkeen. Järjestäytymiskehässä oli vielä hieman kaaosta havaittavissa, kun taaksemme tuli chihuahua ryhmä ja Sauralla on hieman taipumusta kyttäillä niin pieniä koiria. Piti olla siis tarkkana ettei se innostunut niistä liikaa.
Kasvattajaryhmien tuomarina oli Petr Rehanek, tsekkiläinen vanha herra. Hän ei järjestäytymiskehässä käynyt kasvattajaryhmiä millään tavoin läpi, katseli niitä vain kauempaa. Isoon kehään mentyämme ehdimme seisottaa koiria vähän aikaa ja sitten tuomari alkoi jo valitsemaan jatkoon pääseviä. Hän aloitti sen pienistä koirista ja valitsi ekana pomeranian ryhmän. Sitten hän tuli meidän kohdalle ja sanoi 'podengos'. Siinä vaiheessa oli meidän ilo jo ylimmillään, kun jatkoon päästiin. Tuomari jatkoi valintaansa ja kun hän päätti sen, oli vain sijoitettavat neljä ryhmää jäljellä ja siitäkös alkoi jännitys nousta vaan lisää.
Jatkossa olivat punaiset irlanninsetterit, snautserit, podengot ja pommit. Tuomari liikutti jokaista ryhmää vielä yleisön edessä. Sitten hän otti ruusukkeet kehäsihteeriltä ja osoitti meitä 4.sijan ruusukkeella. Menimme tuomarin luokse ja hän onnitteli kädestä pitäen ja ojensi ruusukkeen, jonka jälkeen siirryimme palkintosijaa osoittavalle paikallemme valokuvattavaksi. Onneksi omat hovikuvaajamme olivat saaneet myös jalat allensa ja siirtyneet kuvauspaikalle siinä vaiheessa, kun sijoittumisemme varmistui. Tässä kuva-antia BIS-kehästä.

Ja voi sitä riemua mikä meillä oli tämän jälkeen. Pitihän minun siinä onnenhuumassa pari kyyneltäkin tirauttaa, kun oli niin uskomaton olo.

Suuret kiitokset Järvilöille, kun toitte pojat näyttelyyn ja saimme kasvattajaluokan kokoon.
Kiitokset Saaralle hienosta poikien esittämisestä. Pojat esiintyivät paljon paremmin kuin meidän villikkotytöt. Mutta podengot ovat podengoja ja iloisia ja reippaita niiden pitää ollakin.

Tästä on hyvä jatkaa vielä pariin kesänäyttelyyn ja sitten jäämmekin näyttelykuvioista tauolle.