Rhondan synnytys epäonnistui ja molemmat pennut menehtyivät. Tarkkaa syytä tähän ei tiedetä, mutta ell:n arvio oli, että koska toinen pennuista ei ollut täysin kehittynyt, oli se ilmeisesti kuollut kohtuun vähän ennen synnytystä (ei ollut muumioitunut tms) ja tästä johtuen synnytyspoltot olivat liian heikot.
Rhonda ponnisteli tunnin verran, mutta pennusta näkyi vain takajalat. Lähdimme eläinlääkäriin, mutta pentu syntyi kuolleena autossa matkalla sinne. Heti sen jälkeen syntyi tuo vajaakehittynyt pentu kuolleena myös. Eläinlääkärin tehtäväksi jäikin vain ultrata kohtu ja tarkastaa ettei sinne jäänyt jälkeisiä.
Tämä oli jo kolmas pentumenetys. Kahdessa edellisessä pentueessa menetimme yhden pennun / pentue, nyt meni koko pentue. Kyllähän näitä pentumenetyksiä tulee varmasti jokaiselle kasvattajalle, mutta minä taidan olla vähän liian herkkänahkainen kun otan ne näin vakavasti.
Kun pyrkimyksenäni on tuottaa elinkelpoisia ja terveitä koiria, niin tämä ei ole toivottu lopputulos. Joskin tähän epäonnistuneeseen synnytykseen en pystynyt itse mitenkään vaikuttamaan vaan luonto teki tehtävänsä.
Kun rodussa on nyt todettu esiintyvän perinnöllistä sokeuttavaa silmäsairausta PRA, niin hankalaksi kasvattaminen alkaa mennä ja on vakavasti harkittava, onko tämä enää järkevää.
Kaksi kasvattiani on todettu PRA geenitestillä ko. sairautta sairastaviksi ja tulevat/saattavat tulla sairastumaan ko. sairauteen ja sokeutumaan. Se on surullista näille vielä nuorille ja niin eloisille koirille. Nämä PRA sairaat sisarukset on laitettu alulle ennen kuin geenitesti oli käytettävissä. Molempia oli tarkoitus käyttää jalostukseen, mutta sehän on nyt tietysti pois suljettu.
Harkitsenkin nyt vakavasti, päättyykö kennel Irezumin taival tähän vai pystynkö vielä jatkamaan kasvatustyötä.
 | |
| Väsynyt ja surullinen Rhonda |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti