Maalaus

Ystäväni Mari maalasi pyynnöstäni Gizmosta muistotaulun ja aivan upea siitä tulikin. Maalauksen olen nähnyt vasta kuvassa. Kätösiini saan sen viikon päästä. Mutta olen jo kuvan perusteella aivan haltioissani siitä, kuinka hyvin Mari onnistui maalaamaan Gizmon juuri sellaisena kuin minä haluan sen muistaa.
Suuret kiitokset Marille upeasta taulusta.

"Satumetsän laidalla oli portti…
Se oli pieni portti, pienin kaikista.
Niin vihreä se portti oli
ja täynnä pieniä kirsikankukkia.
Siitä mahtui kulkemaan läpi
vain harvassa ja yksitellen.
Se oli taivaan portti pois Satumetsästä.
Ja sen portin läpi kulkivat
kerran kaikki koirat,
niin rauhallisena mieleltään,
kevyesti askeltaen.
Portin takana oli ikuinen meri
ja suuremmat metsät.
Se oli uusi kaunis maailma,
satujen koirataivas.
Kerran iltana rauhaisana,
portin luokse kulki koira.
Ei vanha iältänsä,
mutta uupunut voimiltansa.
Rauhallisena se kulki,
kulki ikuisuuden portille
niin pienelle portille,
josta läpi kuljettiin vain yksin.
Pieni koira istui,
katsoi portista kauas.
Näki valon ja ihastui siihen,
niin kauniilta valo näytti.
Olisi valon ottanut kiinni,
mutta se paistoi portin toisella puolella.
Niin askeleen rohkean otti lähemmäs.
Niin kuin tähdeksi olisi syntynyt,
pieni koira,
se muuttui kevyeksi aivan,
niin onnelliseksi se itsensä tunsi.
Valo kaunis teki sen taas
nuoreksi ja rohkeaksi.
Se istui katsomaan,
odottamaan seuraavaa kulkijaa.
Niin on koirani mennyt siitä portista…
Kauniimmalla puolen ne vapaana juoksentelevat.
Miksi suren,
miksi itken niin paljon?
Koirani on rauhallinen ja tyyni.
Sen on hyvä olla. "

Gizmo on nyt uurnassa

Gizmon maalliset jäännökset ovat nyt tuhkan muodossa kauniissa keramiikkauurnassa, jonka saimme kotiin jo parin päivän päästä Gizmon poismenosta.

 "Ei pitäisi piilottaa suruaan,
eikä siirtää kauaksi tulevaan.
Syvä suru on surtava aikanaan,
- jokaisen omalla tavallaan."

Kuvia Gizmon elämän varrelta

Ikävääni ja suruani helpottaakseni kokosin Gizmosta kuvakollaasin.
Alimmalla rivillä on viimeiset kuvat Gizmosta.

R.I.P Gizmo 2.10.2003 - 23.9.2013

Gizmo omalla pihalla vartiopaikallaan elokuussa 2013

Eipä antanut eilinen päivä mitään viitteitä tulevasta. Gizmo oli iloinen ja reipas. Häntä heilui välillä ihan vallattomasti ja gizmomaiseen tapaan koko pylly sen mukana.  Gizmo varasteli Rhondalta leluja ja leikki niillä.

Illalla Gizmo alkoi yskimään mikä oli poikkeuksellista, sillä yleensä se yski aamuisin ja päivällä. Yskiminen jatkui ja jatkui. Hetkeksi Gizmo nukahti ja sitten yskiminen alkoi taas. Silittelin Gizmoa, joka makasi sängyn jalkopäässä ja juttelin sille. Aamuyön tunteina Gizmon hengitys meni vaikeaksi ja hyvin pinnalliseksi ja se kurotti kaulaansa aivan kuin happea hamuten. Silloin ymmärsin, että nyt on tullut Gizmon lähdön aika, en voisi antaa sen kärsiä enempää.

Soitin Ouluun eläinpäivystykseen. Kerroin Gizmon tilanteen ja eläinlääkäri kehotti tulemaan hetimiten. Ajoin itkuisena Gizmon kanssa Ouluun. Juttelin sille vielä matkalla kaikenlaista, kahdestaan kun olimme. Perille päästyämme otin Gizmon ulos autosta, se kävi pissillä ja teki kakankin keskelle parkkipaikkaa. Veimme sen yhdessä kakkaroskikseen. Sitten Gizmo käveli takaisin boxiinsa, jonka olin nostanut autosta ulos. Gizmohan oli aina tykännyt olla boxissaan ;-)

Kannoin Gizmon sisälle, jossa eläinlääkäri meitä jo odotteli. Hän kuunteli vielä Gizmon sydämen ja totesi ettei hyvältä kuulosta. Tuossa vaiheessa Gizmon katse oli jo poissaoleva ja Gizmo hengitti todella vaikeasti. Eläinlääkäri antoi Gizmolle ensin rauhoituksen. Sen vaikutuksen ajan sain olla Gizmon kanssa kahdestaan ja jättää rauhassa jäähyväiset.

Sitten Gizmo sai syvemmän rauhoituksen ja vasta silloin sen hengitys muuttui normaalimmaksi. Sen jälkeen oli vuorossa lopullinen nukutusaine, jonka vaikutettua Gizmo vain lakkasi hengittämästä. Kaikki tapahtui hyvin kauniisti ja rauhallisesti. Eläinlääkäri kuunteli vielä sydämen ja totesi Gizmon lähteneen koirien taivaaseen 23.9.13 klo 5.05.

Silmät itkusta sumuisena ajoin kotiin Gizmon ruumis mukanani. En halunnut jättää sitä klinikan kautta tuhkattavaksi vaan viemme sen itse lähellämme sijaitsevaan lemmikkieläinten tuhkaamoon. Samaan, jossa Netti ja Nana kolme vuotta sitten tuhkattiin.

Gizmo on nyt lempparikaverinsa, Nana-pommin luona koirien taivaassa. Olen varma, että niiden jälleen näkeminen on molemmille mieluisa.
Ja minä saan parin viikon päästä hyllyni reunalle toisen tuhkauurnan.

Gizmon 10-vuotis synttäreiden juhlimisesta puhuimme viimeksi eilen. Ne kun olisivat olleet vain runsaan viikon kuluttua...

”Kun kaipaus ja ikävä
polttaa niin, että satuttaa,
kuuntele silloin sydäntäsi,
joka kertoo sinulle,
että se oli onnea ja iloa parhaimmillaan,
ja nyt muistot ovat kauneinta
mitä sinulla on.”

                                                              

Päivitystä vanhusten tilanteeseen

Käytin eilen Jarran ja Gizmon Animagissa ell Outi Niemelän vastaanotolla. Kontrollikäynnillä röntgenkuvattiin molempien keuhkot + sydämet ja kuunneltiin ne molemmilta myös.

Gizmon sydän on laajentunut järkyttävän isoksi ja täyttää nyt melkein koko rintakehän. Esim. ruokatorvi on vaihtanut asentoaan sydämen tieltä ja sydän puskee jo palleoidenkin väliin. Nestettä oli keuhkoissa vain vähän. Kuuntelussa kävi ilmi, että Gizmon sydän ei lyö enää tasaisesti vaan silloin tällöin on rytmihäiriöitä. Se oli uusi löydös eikä tietenkään mikään hyvä sellainen. 

Lääkitys pidetään ennallaan ja nesteenpoistolääkitystä nostetaan hetkellisesti, mikäli yskä pahenee (= nestettä kertyy lisää keuhkoihin). Gizmon vointi on terveystilanteeseen nähden hyvä, joten sitä lopullista päätöstä ei tarvitse ihan vielä harkita vaan näillä mennään niin kauan kunnes jotain akuuttia tai romahdus terveyteen tulee. 

Tällainen sydänsairaus ei aiheuta eläinlääkärin kertoman mukaan kipuja ja se on lohduttava tieto. Sydänlääkitys on toiminut erinomaisesti n. 5 kk:n ajan, minkä Gizmon jatkoaika on jo kestänyt. Ja eiköhän Gizmo vielä 10 v. synttäripäivänsä (2.10.13) meidän seuranamme täällä vietä.

Jarran keuhkosta kesäkuussa löytynyt varjostuma on siellä edelleen ja on hieman laajentunut ja muuttanut muotoaan. Kyseessä on todennäköisesti kasvain. Mitään neulanäytettä tms. emme halua enää Jarralta ottaa. Vain sillä tavalla kun varjostuman todellinen ’sisältö’ selviäisi. Se ei ole tarpeellista enää Jarran iässä (14v).

Jarralla on myös pieniä nisäkasvaimia parin nisän ympärillä, mutta niillä ei ole eläinlääkärin mukaan yhteyttä keuhkon varjostumaan. Jarra ei tarvitse lääkitystä eikä sillä ole kipuja ainakaan vielä. Innostuessaan Jarra yskii, mutta muuten on se sama Jarra-mamma kuin yleensäkin. Välillä juoksee ’katkarapuna’ kun innostuu ja komentaa nuorempia kun ne riehuvat, mutta suurin osa ajasta menee päiväunten parissa. 

Näillä mennään eikä sureta vielä tulevaa. Surun aika tulee sitten joskus…