Terveystilanne mietityttää...

Muutamien podengokasvattajien ja –harrastajien kotisivuilla ja/tai blogissa on ollut viime aikoina pohdintaa pikkupodengojen terveystilanteesta. On hyvä, että asia mietityttää ja että omia ajatuksia saatetaan myös muiden luettavaksi.
Laitanpa tähän muutamia omiakin mietteitäni tästä asiasta. Aloitetaan vaikka legg-perthesistä, joka on siis reisiluunpään kuolioituminen. Käytän tekstissäni legg-perthesistä jatkossa lyhennettä LP.
LP tapauksia on sekä pienissä karkeissa että sileissä podengoissa muutamia. LP on siitä hankala sairaus, että sen periytyvyyttä ei tunneta vaikka sitä on tutkittu varsin kauan ja monen rodun kohdalla. Se tuntuu vaan ’tupsahtavan’ silloin tällöin sieltä täältä.
LP:stä löytyy netistä varsin hyviä artikkeleita, joihin kannattaa tutustua. Tässä muutama esimerkki:
Suomeksi:
http://www.geocities.com/Petsburgh/Reserve/2110/terveys.html
Englanniksi:
http://www.vetsurgerycentral.com/legg_calve.htm
http://www.angelfire.com/fl/atjournal/lp.html

Suomessa podengoilla LP:stä voi tehdä seuraavanlaisia huomioita:
- puhkeaa 7-10 kk:n iässä
- sairastuneet narttuja, mutta urokset kantajia
- sairastunut koira ollut portugalintuonti tai jompikumpi vanhemmista Portugalista
- sairaus etenee nopeasti ja vaatii aina leikkaushoidon (reisiluun pää amputoidaan, jonka jälkeen lonkka pysyy koossa vain lihaksien avulla)
- sairastuneita koiria ei ole käytetty jalostukseen, mutta niiden sisaruksia on

Podengoilla on LP:iä myös ainakin Britanniassa ja USA:ssa. Sen sijaan rodun kotimaan LP tilannetta ei tiedetä. Joko siellä ei osata diagnosoida sitä tai sitten asiasta vaan vaietaan. On kuitenkin päivänselvää, että LP:iä siellä podengoilla on, koskapa sitä esiintyy sieltä tuoduilla koirilla ja niiden jälkeläisillä. Toisaalta LP:iä ei voi olla huomaamatta koiralla, koska siihen sairastunut koira ei voi kivun takia käyttää sairastunutta jalkaansa vaan ontuu sitä. Mihin Portugalissa sitten tällaiset koirat päätyy, on arvoitus.
LP on siitäkin hankala tauti, että se ei esim. näy kantajakoiran lonkkakuvissa mitenkään eli lonkkakuvauksilla ei voida estää LP:n leviämistä.

Olen virallisten terveystutkimusten kannattaja ja vaikka moni sanoo, että miksi niitä pitää teettää, kun niistä ei löydy ’mitään’. Ihmettelen moista kommenttia, koska siihenhän pitäisi pyrkiäkin ettei niistä löytyisi mitään (=sairautta). Mutta ilman tutkimuksia tätä ei voida todeta.
Moni sanoo, että podengot on terve rotu tai että ’se ja se podengo’ on terve. No voihan se olla sitä päällisin puolin, mutta kun ’kurkistetaan’ syvemmälle, niin totuus voikin olla toinen. B-lonkat eivät vaivaa koiraa mitenkään, mutta ovat kuitenkin luokituksen mukaan 'lähes normaali/rajatapaus’. Kakkosen polvet omaava koira saattaa silloin tällöin hypähtää, kun polvi menee paikoiltaan, mutta ei se sen normaalia elämää haittaa. Asia erikseen on silmäsairaudet, joista muutamat johtavat koiran sokeutumiseen.
Mikäli näitä ei tutkita ja todeta vaan käytetään koiria jalostukseen ilman tutkimustuloksia, voi sairaudet lisääntyä ja pahentua rodussa meidän sitä tietämättä. Kun sitten jossain vaiheessa joku paljon jalostukseen käytetty koira tai sen jälkeläinen sokeutuu tai alkaa kipuilla lonkista tai polvista, ollaan jo myöhässä. Tutkimukset tulisi teettää ennen jalostuskäytön alkamista ja mielellään jokaiselle jalostukseen käytettävälle koiralle.
Polvi- ja silmätarkastukset on helppo tehdä, kun eivät vaadi koiran rauhoitustakaan. Ainoa vaikeus voi olla tutkimusoikeudet omaavan eläinlääkärin löytäminen. Kaikki eläinlääkärit kun eivät ole pätevöityneet ko. tarkastusten tekemiseen.

On erittäin valitettavaa, että joillekin kasvattajille ja omistajille/harrastajille raha merkitsee niin paljon. Siis sen tuleminen ja meneminen. Pennuista kun voi pyytää saman hinnan olipa niiden vanhemmilla terveystulokset tai ei. Omistaja taas voi kokea tutkimusten korkeahkon hinnan esteeksi niiden teettämiselle, mutta mielestäni jokainen koiran ottaja sitoutuu myös kantamaan huolta sekä oman koiransa että myös ko. rodun terveydentilasta. Ja jalostuskoiriahan on myös muilla kuin kasvattajilla. Voihan joku kysyä juuri sinun ainokaista koiraasi jalostukseen. Viimeistään siinä vaiheessa tulisi teettää terveystutkimukset ja nimenomaan ennen sitä astutusta eikä vasta sen jälkeen.

Joku podengoharrastaja peräänkuulutti blogissaan podengoyhdistyksen puuttumista näihin asioihin. Se on helpompi sanoa kuin tehdä. Podengoyhdistys koostuu rodun harrastajista ja kasvattajista. Lähes jokaiseen jalostukseen liittyvään kriteeriin, rajoitukseen, päätökseen ym. tarvitaan yleiskokouksen päätös ja se yleiskokous on siis kaikki jäsenet. Valitettavasti kaikki jäsenet eivät ajattele asioista samalla tavalla eikä kaikki halua rodun parasta ja kun päätösten pitää kuitenkin olla jäsenistön kannattamia, niin ne tyssää sitten siihen ennen kuin pääsevät esim. rotujärjestönkään käsiteltäväksi.
Vastuu on siis meillä, rodun kasvattajilla ja harrastajilla/omistajilla. Voimme ihan ilman mitään rajoitteita, kriteereitä yms. oma-aloitteisesti vaikuttaa näihin asioihin; teettää terveystutkimuksia, olla käyttämättä sairaita koiria tai kantajia jalostukseen, rajoittaa koiran jalostuskäyttöä jne.
Mikäli teemme näin, ei mitään rajoituksia, kriteereitä yms. tarvitse edes laatia, pelkkä oman järjen käyttö riittää.
-Tuija-