Pikavisiitillä Portugalissa

Vietin viime viikonlopun pikavisiitillä Portugalissa, jonne saavuin myöhään torstai-iltana ja takaisin Suomeen lähdin sieltä varhain sunnuntai-aamuna. Vaikka visiitti oli varsin lyhyt, oli se silti erittäin antoisa. Sain nimittäin majoittua reissun ajan podengokasvattaja Carla Molinarin (kennel do Vale Negro) luona. Hän on kasvattanut koiria 45 vuotta ja podengojakin jo noin 20 vuoden ajan. Nykyään hän kasvattaa vain pieniä lk ja kk podengoja sekä transmontanon mastiffeja. Carla on Portugalin kennelliiton puheenjohtaja ja arvostettu kaikkien rotujen ulkomuototuomari.
Suomen ensimmäiset pieni lk podengot ovat Carlan kasvatteja.

Olin erittäin tyytyväinen näkemääni eli Carlan podengoihin. Niillä on sellaisia ominaisuuksia, joita itsekin toivon podengoilla olevan:
- reipas ja avoin luonne
- karkea ja vahva turkin laatu
- vahva luusto
- hyvä koko (säkäkorkeus 25-28 cm sekä uroksilla että nartuilla)
- terve ruumiinrakenne jne.

Vaikka olen harrastanut podengoja lähes 10 vuotta, niin kyllä Carlan kaltaiselta kokeneelta podengokasvattajalta silti kuulin jälleen jotain uutta podengoista sekä sain vahvistusta nykyiseen tietämykseeni.

Suomessa on moni harrastaja ja kasvattaja huolestunut podengojen terveystilanteesta ja etenkin legg-perthesistä. Sain Carlalta sellaista infoa, että legg-perthesiä on myös Portugalissa, mutta ko. sairautta ei siellä ’tunnisteta’. Eläinlääkinta kun on siellä varsin alkeellista verrattuna Suomeen. Podengojen yleisin omistaja ja kasvattaja Portugalissa on edelleen metsästäjä ja niin kuuluu ollakin, koska podengo on metsästyskoira. Metsästäjälle koiran tärkein ominaisuus on metsästysvietti eikä siinä haittaa, jos koira ontuu tms., pääasia on, että se metsästää. Näin ollen ontumiseen, mikä on esim. legg-perthesin oire, ei kiinnitetä huomiota.
Virallisiin terveystutkimuksiin Carla suhtautuu positiivisesti, mutta huomautti ettei niiden teettäminen Portugalissa ole yleistä, ehkäpä ei edes mahdollista.
Carla painotti sitä, että podengo on alkukantainen metsästyskoirarotu ja sellaisena sen pitäisi pysyäkin. Pikkupodengosta ei saa tehdä toy dog:ia, jota kannetaan sylissä ja pidetään kuin kääpiökoiraa. Sellainen ei sovi podengolle ja jos podengosta yritetään tehdä kääpiökoira/seurakoira, niin se tietää vain ongelmia. Sellainen kun ei sovi metsästyskoiran luonteelle ja seurauksena voi olla esim. aggressiivisuutta.

Keskustelin Carlan kanssa monesta muustakin podengoihin liittyvästä asiasta, mutta en ala niitä kaikkia tänne kirjaamaan. Matkani päätarkoitus oli kolmen pienen podengopennun noutaminen Carlalta ja niin tapahtuikin ja saavuin sunnuntaina iltapäivällä Helsinki/Vantaa lentokentälle kahden pienen kark.karvaisen podengotyttösen ja yhden pienen sileäkarvaisen podengopojan kanssa. Kaikki pennut olivat n. 10 viikon ikäisiä ja matkustivat kanssani matkustamossa todella nätisti kaikki yhdessä kassissa. Lentokentällä luovutin toisen pienistä karkeista nartuista Henriettelle, jonka kanssa pentu jatkoi matkaansa lentäen Tukholmaan ja sieltä edelleen tulevaan kotiinsa Henrietten luokse (www.liljeborgs.se). Pieni lk uros puolestaan lähti Vaasaan. Minun mukaani jäi pieni kk narttu Bem Haja do Vale Negro, joka meni asumaan Peten siskon kotiin Pajujärvelle. Omistamme ’Tiuhtin’ yhdessä Peten siskon kanssa ja kaikki Tiuhtin jälkeläiset tulevat aikanaan olemaan Irezumi –podengoja.
Tässäpä tänään otettu kuva Tiuhtista, joka ainakin tässä vaiheessa täyttää kaikki odotuksemme sekä luonteensa että ulkonäön puolesta.