Gizmo on nyt uurnassa

Gizmon maalliset jäännökset ovat nyt tuhkan muodossa kauniissa keramiikkauurnassa, jonka saimme kotiin jo parin päivän päästä Gizmon poismenosta.

 "Ei pitäisi piilottaa suruaan,
eikä siirtää kauaksi tulevaan.
Syvä suru on surtava aikanaan,
- jokaisen omalla tavallaan."

Kuvia Gizmon elämän varrelta

Ikävääni ja suruani helpottaakseni kokosin Gizmosta kuvakollaasin.
Alimmalla rivillä on viimeiset kuvat Gizmosta.

R.I.P Gizmo 2.10.2003 - 23.9.2013

Gizmo omalla pihalla vartiopaikallaan elokuussa 2013

Eipä antanut eilinen päivä mitään viitteitä tulevasta. Gizmo oli iloinen ja reipas. Häntä heilui välillä ihan vallattomasti ja gizmomaiseen tapaan koko pylly sen mukana.  Gizmo varasteli Rhondalta leluja ja leikki niillä.

Illalla Gizmo alkoi yskimään mikä oli poikkeuksellista, sillä yleensä se yski aamuisin ja päivällä. Yskiminen jatkui ja jatkui. Hetkeksi Gizmo nukahti ja sitten yskiminen alkoi taas. Silittelin Gizmoa, joka makasi sängyn jalkopäässä ja juttelin sille. Aamuyön tunteina Gizmon hengitys meni vaikeaksi ja hyvin pinnalliseksi ja se kurotti kaulaansa aivan kuin happea hamuten. Silloin ymmärsin, että nyt on tullut Gizmon lähdön aika, en voisi antaa sen kärsiä enempää.

Soitin Ouluun eläinpäivystykseen. Kerroin Gizmon tilanteen ja eläinlääkäri kehotti tulemaan hetimiten. Ajoin itkuisena Gizmon kanssa Ouluun. Juttelin sille vielä matkalla kaikenlaista, kahdestaan kun olimme. Perille päästyämme otin Gizmon ulos autosta, se kävi pissillä ja teki kakankin keskelle parkkipaikkaa. Veimme sen yhdessä kakkaroskikseen. Sitten Gizmo käveli takaisin boxiinsa, jonka olin nostanut autosta ulos. Gizmohan oli aina tykännyt olla boxissaan ;-)

Kannoin Gizmon sisälle, jossa eläinlääkäri meitä jo odotteli. Hän kuunteli vielä Gizmon sydämen ja totesi ettei hyvältä kuulosta. Tuossa vaiheessa Gizmon katse oli jo poissaoleva ja Gizmo hengitti todella vaikeasti. Eläinlääkäri antoi Gizmolle ensin rauhoituksen. Sen vaikutuksen ajan sain olla Gizmon kanssa kahdestaan ja jättää rauhassa jäähyväiset.

Sitten Gizmo sai syvemmän rauhoituksen ja vasta silloin sen hengitys muuttui normaalimmaksi. Sen jälkeen oli vuorossa lopullinen nukutusaine, jonka vaikutettua Gizmo vain lakkasi hengittämästä. Kaikki tapahtui hyvin kauniisti ja rauhallisesti. Eläinlääkäri kuunteli vielä sydämen ja totesi Gizmon lähteneen koirien taivaaseen 23.9.13 klo 5.05.

Silmät itkusta sumuisena ajoin kotiin Gizmon ruumis mukanani. En halunnut jättää sitä klinikan kautta tuhkattavaksi vaan viemme sen itse lähellämme sijaitsevaan lemmikkieläinten tuhkaamoon. Samaan, jossa Netti ja Nana kolme vuotta sitten tuhkattiin.

Gizmo on nyt lempparikaverinsa, Nana-pommin luona koirien taivaassa. Olen varma, että niiden jälleen näkeminen on molemmille mieluisa.
Ja minä saan parin viikon päästä hyllyni reunalle toisen tuhkauurnan.

Gizmon 10-vuotis synttäreiden juhlimisesta puhuimme viimeksi eilen. Ne kun olisivat olleet vain runsaan viikon kuluttua...

”Kun kaipaus ja ikävä
polttaa niin, että satuttaa,
kuuntele silloin sydäntäsi,
joka kertoo sinulle,
että se oli onnea ja iloa parhaimmillaan,
ja nyt muistot ovat kauneinta
mitä sinulla on.”

                                                              

Päivitystä vanhusten tilanteeseen

Käytin eilen Jarran ja Gizmon Animagissa ell Outi Niemelän vastaanotolla. Kontrollikäynnillä röntgenkuvattiin molempien keuhkot + sydämet ja kuunneltiin ne molemmilta myös.

Gizmon sydän on laajentunut järkyttävän isoksi ja täyttää nyt melkein koko rintakehän. Esim. ruokatorvi on vaihtanut asentoaan sydämen tieltä ja sydän puskee jo palleoidenkin väliin. Nestettä oli keuhkoissa vain vähän. Kuuntelussa kävi ilmi, että Gizmon sydän ei lyö enää tasaisesti vaan silloin tällöin on rytmihäiriöitä. Se oli uusi löydös eikä tietenkään mikään hyvä sellainen. 

Lääkitys pidetään ennallaan ja nesteenpoistolääkitystä nostetaan hetkellisesti, mikäli yskä pahenee (= nestettä kertyy lisää keuhkoihin). Gizmon vointi on terveystilanteeseen nähden hyvä, joten sitä lopullista päätöstä ei tarvitse ihan vielä harkita vaan näillä mennään niin kauan kunnes jotain akuuttia tai romahdus terveyteen tulee. 

Tällainen sydänsairaus ei aiheuta eläinlääkärin kertoman mukaan kipuja ja se on lohduttava tieto. Sydänlääkitys on toiminut erinomaisesti n. 5 kk:n ajan, minkä Gizmon jatkoaika on jo kestänyt. Ja eiköhän Gizmo vielä 10 v. synttäripäivänsä (2.10.13) meidän seuranamme täällä vietä.

Jarran keuhkosta kesäkuussa löytynyt varjostuma on siellä edelleen ja on hieman laajentunut ja muuttanut muotoaan. Kyseessä on todennäköisesti kasvain. Mitään neulanäytettä tms. emme halua enää Jarralta ottaa. Vain sillä tavalla kun varjostuman todellinen ’sisältö’ selviäisi. Se ei ole tarpeellista enää Jarran iässä (14v).

Jarralla on myös pieniä nisäkasvaimia parin nisän ympärillä, mutta niillä ei ole eläinlääkärin mukaan yhteyttä keuhkon varjostumaan. Jarra ei tarvitse lääkitystä eikä sillä ole kipuja ainakaan vielä. Innostuessaan Jarra yskii, mutta muuten on se sama Jarra-mamma kuin yleensäkin. Välillä juoksee ’katkarapuna’ kun innostuu ja komentaa nuorempia kun ne riehuvat, mutta suurin osa ajasta menee päiväunten parissa. 

Näillä mennään eikä sureta vielä tulevaa. Surun aika tulee sitten joskus…

Vanhusten tilanne

kuva: Eero Palo-oja

Ajattelin kirjoittaa vähän noiden viereisessä kuvassa näkyvien vanhustemme, Gizmon ja Jarran tilanteesta.

Kesä meni hyvin molempien osalta. Olivat yhtä reissua lukuunottamatta mukana kaikilla näyttelyreissuillamme.

Gizmon sydämen tilanteessa ei ole tapahtunut suuria muutoksia sitten kevään. Keuhkoihin kehittyy nestettä ja välillä joudumme poistamaan sitä isommilla nesteenpoistolääkkeen annoksilla. Myös kaksi sydänlääkettä on nostettu jo isommille annoksille. Pääosin Gizmo on voinut hyvin. Välillä yskii kovasti etenkin aamuisin ja joskus iltaisin on väsyneempi, mutta toisaalta päivystää tonttiamme ulkona aivan normimeiningillä ;-) Ja innostuupa pappa välillä leikkimään Rhondan kanssa.

Jarra kävi rutiinitarkastuksessa eläinlääkärillä heinäkuun puolivälissä. Sekin kun oli yskinyt Gizmon tapaan ja arvelimme, josko senkin sydän alkaa näyttää ikääntymisen merkkejä. No siitä ei kuitenkaan Jarran yskän suhteen ollut kyse. Jarran sydämessä ei ole vikaa, mutta sen toisessa keuhkossa kun on n. 5 cm halkaisijaltaan oleva varjostuma, jonka ell arveli olevan joko paise tai kasvain. Jarralle määrättiin pitkä antibioottikuuri, jonka toivottiin parantavan keuhkon, jos kyseessä on paise.
Kuuri on syöty, mutta yskiminen jatkuu eli ei hyvältä näytä :-( Molemmat vanhukset menevät niitä hoitavan ell Outi Niemelän vastaanotolle Animagiin 27.8. ja silloin kummankin keuhkot kuvataan jälleen.

Hieman suruisella mielellä elämämme jatkuu näiden vanhusten kera. Koskaan kun ei tiedä, mikä on se viimeinen päivä itse kullekin. Sitä kun ajattelee, että sairaat ja vanhat menevät ensin, mutta ainahan ei niin käy. Viime perjantaina sain puhelun äidiltäni, joka kertoi heidän itäsiperianlaikan löytyneen aamulla kuolleena koppinsa katolta. Siiri oli ollut vielä edellisenä iltana oma leikkisä itsensä ja niinpä sen kuolema tuli täytenä yllätyksenä etenkin kun ulospäin ei siinä näkynyt mitään. Siirin oli aika mennä ja nyt se on haudattu pentuna auton alle jääneen tyttönsä viereen.